Kuoleman aallot rantaa koskettavat

//Eli tänne voisi Riksu tulla. //

Lauranna Gibs

Tummat, lähes mustat aallot paiskoivat itseään ranta kivikkoa vasten. Taivas oli täynnä synkkiä pilviä. Lauranna seisoi hieman jäykkänä rannan vaalealla hiekalla. Naisen hiukset olivat kiinni hänen ihossaan. Hän ei ollut tuntenut sadetta niin tervetulleena. Aurinkoiset päivät olivat niin pitkästyttäviä, ainakin jos joutui reissaamaan maili tolkulla merellä, ilman rommia tietenkin. Merirosvo kuuli tai oikeastaan vaistosi erään miehistönsä jäsenen olemassa olon. "Evany?" Lauranna kysyi hiljaa myrskyltä, mutta hän kuitenkin tiesi, että hän ei saisi myrskyltä mitään vastauksia. Nainen avasi silmänsä siinä toivossa, että meri olisi hieman rauhoittunut, mutta turhaan. Meri pauhasi kuin hullu mies, jolel oli annettu miekka, joka ei katkea.

Evany O'Randall

Evany kävelee rannan liukasta kallioa pitkin ja katselee taivaalle. Pian huomaa ihmisen seisovan ranta hietikolla. Nainen jää katsomaan hahmoa, eikä meinaa tunnistaa häntä. Vasta hahmon kuiskatessa hiljaa hänen nimensä hän tajuaa hahmon olevan Kapteeni Lauranna Gibs. Evany ajattelee ettei Kapteeni nähnyt häntä, sillä Laura oli sanonut 'Evany' enemmän myrskylle kuin Evanylle itselleen. Evan kävelee Laurannaa kohti, mutta liukas kallio hänen allaan on petollinen ja hän liukastuu kirkaisten. Hän sulkee silmänsä hetkeksi ja seuraavan kerran avatessaan ne hän näkee edessään Laurannan huolestuneen näköiset kasvot. Evany tuijottaa Kapteenia silmiin hetken aikaan kunnes sulkee silmänsä ja avatessaan ne toivoo kivun selästään ja päästään häipyneen, mutta turhaan. Hetken aikaa hän tuijottaa merta ja tuntee märän kallion allaan, kunnes kipu vie voiton ja kaikki pimenee.

Lauranna Gibs

Nainen kääntyi tutun äänen mukaan, tai jos sanotaan kirkaisun. Lauranna hypähti ketterästi alas kivikolta, jolla oli seissyt, napaten käsilleen Evanyn, ennen kuin tämä ehti lyödä kunnolla päänsä kallioon. Lauranna kantoi tajuttoman ystävänsä ruumiin märälle, mutta pienelle kalliolle, laskematta tätä kuitenkaan käsistään. Hän siirteli Evanyn hiuksia pois tämän kasvoilta. Kun hetkeä myöhemin kapteenin ystävätär avaa silmänsä, Laurannan ei tarvitse edes näytellä huolestunuttta, sillä naisen huolestuneet kasvot eivät olleet teeskentelyä. Vaikka Lauranna oli tarkka miehistönsä terveydestä, sitä enemmän miehistön jsenestä ja ystävästään. "Älä liiku, Evan." Nainen sanoi, laskien Evanyn ylävartaloa kohti kalliota, puristaen kuitenkin naisen paidasta, jottei tämä luiskahtaisi pois. Lauranna tunsi samalla pientä rauhallisuutta kun Evany meni tajuttomaksi. Se oli parempi kuin, että Evan olisi rimpuillut kuin kala. Hän nosti ystävänsä nyt käsivarsilleen ja kantoi tämän hietikolle, johon hän pystyi laskemaan kokonaan käsistään.

Lauranna kipaisi nopeasti pienellä hiekkarannalla, jossa ei ollut kiviä, poisti käsivarrestaan punaisen kankaan palasen ja kasteli sen meri veteen. Tultuaan takaisin Evanyn luokse, tämä näytti aivan nukkuvalta. Kapteeni pyyhki toisen naisen kasvoja.

Evany O'Randall

Evany tuli tajuihinsa myöhemmin päivällä, jolloin myrsky oli jo laantunut. Hän huomasi makaavansa laivan kannella. Hän tunsi päässään yhä kipua. Nainen nousi kannelta seisomaan ja lähti epävarmasti kävelemään eteenpäin. Hän ei ollut aivan varma mitä aikaisemmin oli tapahtunut. Hän käveli laivan perää kohti ja näki siellä Kapteeni Lauranna Gibsin juomassa rommia. Evan nopensi askeltaan ja pian hän oli jo Laurannan luona. Hän istahti Laurannan vierelle, nappasi rommipullon vierestään ja hörppäsi ison hörppäyksen väännellen naamaansa samalla. Rommi ei kuulunut hänen lempijuomiinsa, mutta hän joi sitä kuitenkin osoittaakseen, että on kunnon merirosvo. Evany mietti pitäisikö hänen kysyä Laurannalta päivän aikaisemmista tapahtumista. Hän mietti, että oliki juuri Lauranna hänet pelastanut ja ajatteli niin käyneen, sillä muita ihmisiä ei ollu mailla halmeilla.
"Laura, mitä tapahtui aijemmin?" Evan uskaltui kysymään.

Lauranna Gibs

Oli Laurannan onni, että The White Devil oli ankkuroitu lähelle rantaa, joten Evanyn raahaaminen helpottui hiukan. Onneksi myrsky oli laantumassa päin, vaikka Laura oli kokenut merirosvo, hän alkoi voida pahoin kuivalla maalla, että nyt omassa laivassaan. Hän laski Evanyn kannelle ja kävi kipaisemassa kymmenen pullollista rommia. Rommi tietenkin on se paras lääke pahoinvointiin, tai ainakin kapteeni oli niin uskotellut itselleen. Hän sitoi punamustan kankaanpalasen takaisin käteensä ja istuutui puisen pöydän lähellä olevalle tuolille, laskien rommipullot käsistään. Lauranna katsahti Evanyä, joka nyt käveli omin huojuvin jaloin hänen viereensä ja istuutui tuoliin. Lauran piti torua ystäväänsä, ettei rommi ole paras mahdollinen lääke. Lauranna käänsi katseensa taivaalle, kuunnellessa toisen kysymyksen. "Liukastuit, sain sinut jotenkuten kiinni, kannoin kalliolle. Heräsit, mutta menit tajuttomaksi, kannoin sinut hiekalle ja sitten kun myrsky laantui kannoin sinut tänne." Lauranna sanoi, jättäen kuitenkin pois kuinka hän oli siirrellyt Evanyn hiuksia ja pyyhkinyt kankaanpalalla tämän kasvoja.
"Taisit saada torkut?" Hän sanoi virnistäen ja kohottaen rommipullon huulilleen.

Evany O'Randall

Evany kuunteli kuinka Laura kertoi aamun tapahtumista. Tarina kuitenkin kuulosti hänestä siltä, että joitain kohtauksia on jätetty pois, mutta niistä hän ei viitsinyt kysellä sen enempää. Laurannan kysymykseen hän vain virnisti takaisin ja kohotti myös rommin huulilleen hörpäten siitä, mutta kuitenkin vähemmän kuin viime kerralla, eikä myöskään sen takia väännellyt kasvojaan niin pahasti. Muutenkin hän yritti peittää kasvojen vääntelynsä, ja pitää vain omana asianaan ettei pidä rommia parhaana juomana. Hetken aikaa molemmat olivat hiljaa kunne hetken mielijohteesta Evany nousi laivan reunalle seisomaan Lauran ihmetellessä vieressä. Evan irroiti vyönsä laski sen varovasti tuolille jolla oli aijemmin istunut sitten hän vetäisi mekkonsa päältään, heitti sen myös tuolille ja hyppäsi pää edellä veteen.

Lauranna Gibs

Lauranna venytteli makeasti käsiään, haukotellen syvään ja pitkään. Evanyn raahaaminen oli uuvuttanut hänen kätensä perin pohjin, hyvä jos pystyi venyttelemään ja pitelemään rommipulloa kädessä. Nainen katseli hetken hämmentyneenä kun Evany oli kivunnut laivan reunalle ja riisui päällimmäiset vaatteensa pois ja hypähti mereen. Hän henkäisi suolaista meriilmaa suunsa kautta keuhkoihin ja puhalsi ilman ulos rauhallisesti. On Evanyllakin huvit. Lauranna mietti katsellen lokkeja jotka kaartelivat ilmassa, katsellen löytyisikö saalista. Lauranna nousi tuolista ja venytteli nyt jalkojaan, jotka alkoivat tuntua hieman jäykältä istumisesta. Hän nosti miekkansa, että katanansa laivan kannelta vyölleen ja siirtyi reunalle katselemaan merta.

Evany O'Randall

Evany nousi sukelluksista ja näki Laurannan seisovan laivan reunalla katselemassa merta. Evany roiskutti vettä Lauran päälle ja sukelsi sitten taas takaisin syvyyksiin nousten sukelluksista vasta laivan toisella puolella. Evany ui veneen perälle ja hivuttautui sieltä ylös laivalle. Hän kietaisi kuivumassa olevan pyyhkeen päällensä ja käveli Laurannan luokse, ja nousi hänen viereensä laivan reunalle. Evan kuivatteli hetken ja ravisteli hiuksistaan suurimmat vedet pois ja alkoi vetää mekkoaan päälleen. Hän oli vielä vähän nihkeä uinnista ja mekon päälle saanti ei onnistunutkaan niin helposti kuin hän oli luullut. Hetken kuluttua hän kuitenkin oli taas turvallisesti mekon sisällä. Seuraavaksi hän otti tuolilta vyönsä ja kiristi sen lanteilleen. Sitten hän ojensi kätensä ottaakseen medaljonkensa tuolilta, mutta se ei ollut siinä. Hän kääntyi katsomaan tuolia ja sen ympäristöä, kuitenkin tuloksetta. Sitten hän nousi takaisin Laurannan viereen reunalle, kääntyi Lauraa kohti ja sanoi: "Tosi hauskaa, noniin, annas se medaljonki takaisin."


#Voi hitto mikä kirjotus 8DD #

Lauranna Gibs


Lauranna sulki silmänsä ja haistoi, että myrsky oli tulossa, mutta ennen kuin se ehtisi rannalle, kapteeni olisi lähtenyt laivallaan pois. Nainen avasi silmänsä kuullessaan ystävänsä lausahduksen. Nainen käännähti ympäri aukaisten silmänsä. "En minä sitä vienyt." Lauranna sanoi vilpittömästi. "Lyrathia!" Nainen karjaisi, puristaen kynsillään laivan reunaa. Kun nainen ei vieläkänä erottanut pistettä taivaalta, hän vihelsi kimakasti. Pari minuuttia myöhemmin tummanharmaa varpushaukka syöksähti taivaalta ja laskeutui maston alimmalle puomille.
Sen nokassa kimalteli hopeaketjulla varustettu medalijonki. Varpushaukka lennähti emäntänsä viereen laivan kannelle ja tiputti korun puiselle kannelle. "Hyvä tyttö." Lauranna kehui lemmikkiään, silittäen sen harmaita pääsulkia.
"Täytyyhän lemmikkinkin osata ryövätä." Nainen sanoi puolustaakseen Lyrathia.

Evany O'Randall

Evan katselee ihmeissään kun pieni varpushaukka lentää lähemmäs hänen medaljonkensa nokassaan. Saatuaan medaljonkensa takaisin hän mutisee hiljaa "Kiitos" ja alkaa mulkuilla lintua aivan kuin pelkäisi että se veisi medaljongin uudestaan. Hän pujottaa korun kaulaansa ja irroittaa katseensa Lyrathiasta vain siksi aikaa kunnes katsoo medaljogin sisään onko hänen vanhempiensa kuvat viellä tallella. Hän voihkaisee hiljaa nähtyään medaljongin sisällön molemmat kuvat ovat laineikkaita ja märkiä. Hän ottaa medaljongin kaulastaan ja näyttää sen sisältöä Laurannalle ja sanoo: "Voisit pitää parempaa huolta lemmikistäsi, etkä pääsäisi sitä toisten tavaroita kaivamaan!"

Lauranna Gibs

Laura kohotti käsivarttaan, jolle lintu lennähti ketterästi. Hän torui hieman lintua, kunens tämä katsoi emäntäänsä pihkanvärisillä silmillään. Lyrathia lennähti suopeasti ilmaan ja laskeutui maston korkeimman poikkiparrun päälle, tiiraillen tummia pilviä. "Evany, myrsky on tulossa. Eikö minua paljoakaan huvita jäädä kastumaan." Lauranna sanoi kuin ohimennen ja alkoi nostamaan isoa purjetta. "Meidän on mentävä etelään. Sielä ei varmaankaan sada..." Kapteeni sanoi hieman käskevästi. Nainen tunsi ihollaan pienten vesipisaroiden kosketuksen ja hän sai suuremman syyn avata purjetta nopeammin ja vislata kimakasti, että loputkin miehistöstä tulivat kannelle ruumasta. "Nostakaa ankkuri, myrsky on tulossa. Airot sisään!" Lauranna karjui käskyjä mulkaisten nopeasti Lyrathille merkiksi, että tämä lentäisi edeltä. Saatuaan purjeen laskettua alas hän riensi parin naisen luo, jotka yrittivät nostaa ankkuria.
"Se on jumittunut, kapteeni." Toinen nainen sanoi Laurannalle, pieni pelon häivähdys äänessään. Lauranna riisui maiharinsa ja huivinsa antaen ne toiselle. "Et hukkaa niitä." Hän sanoi ennen kuin hyppäsi mereen. Hän ei ollut aavistanutkaan, että vesi voisi olla nini kylmää, mutta eihän ollut pitkään aikaan uinutkaan tai ollut tekemisessä itse veden kanssa. Lauranna sukelsi pohjalle asti ja erotti ankkurin tumman hahmon. Se oli takertunut valtavaan koralliin. Lauranna nousi pinnalel, henkeään vetäen. "Se jumissa saamarin koralliriutassa. Heittäkää keihäs!" Hän komensi ja siinä samassa eräs nainen heitti keihään kapteeninsa ulottuville. Lauranna tarttui keihääseen ja sukelsi irrottamaan ankkuria riutasta.

Evany O'Randall

Evany juoksee nopeaa laivan sisältä kannelle ihmetellen. Hän näkee parin naisen koittavan nostaa ankkuria ja juoksee heidän luokseen. "Mitä tapahtuu? Missä Laura on?" hän kysyy ihmetellen. "Laura sukelsi irroittamaan ankkuria pohjasta" naiset vastaavat. Evan tuntee olevansa ja ihan märkä, ja riisuu mekkonsa, vyönsä ja medaljonkensa ja antaa ne samalle naiselle jolla Laurannan tavarat ovat. Evan oli jo hyppämässä kunnes muistaa sanoa naiselle: "Älä hukkaa niitä". Heti sen sanottuaan Evan hyppäsi veteen ja ui pohjaa kohden. Hän ei nähnyt Lauraa missään ja hetken päästä hänen oli noustava pintaan hakemaan happea. " Onko Laurasta kuulunut mitään?" hän kysyy naisilta, ja naiset pudistivat päätään vastaukseksi. Siinä samassa Evany oli taas veden alla uimassa pohjaa kohden. Tällä kertaa hän kuitenkin löysi Laurannan luo hetken hapuilun jälkeen. Laura näytti tajuttomalta ja Evan nappasi hänet nopeasti ja ui pintaa kohden kuitenkin hitaammin, koska hänellä oli nyt myös Lauran paino kannettavanaan. Pintaan päästyään hän kuljetti Lauran reunalle josta muut saivat hänet ulos. Silloin satoi jo aivan kaatamalla ja jostain kaukaa kuului ukkosta. Evany hengähti hetken jonka jälkeen lähti irroittamaan ankkuria. Hän ui lujaa vauhtia pohjaa kohden ja päästyään sinne hän kirosi ankkurin hiljaa mielessään. Se oli tiukassa. Sitten Evan päätti että ei ole muuta keinoa kuin uida takaisin pintaan ja katkaista köysi.

Lauranna Gibs


Keihäs kirposi naisen kädessä, lyödessään sen terävään korallin reunaan. Lauranna kirosi mielessään tuota typerää keihästä, jota virta alkoi viedä mukanaan. Suuri kalaparvi ui suoraan kohti naista ja tämä suojasi kasvojaan ja yritti täpiköidä, jotta pysyisi paikoillaan. Kuitenkin parvesta tuli sen verran suuri imuvirta, että Laura löi päänsä riuttaan. lauranna haparoi hieman käsillänä, kiroillen nyt ääneen, muistaen, että hän menettäisi samalla ilmansa keuhkoistaan, hän vaipui harmaaseen tajuttomuuteen.
Seuraavaksi kun hän avasi silmänsä häntä tuijottivat vastaan ainakin kaksikymmentä silmäparia ja sade rummutti tasaisesti hänen ruumistaan vasten. Hän tunsi puiset laudat selkänsä alla ja nojautui kyljelleen ja oksensi siihen paikkaan. Häntä särki joka paikkaan, mutta erityisesti takaraivoon ja käteen, josta pulppusi laimeasti verta. Äänet pyörivät sekavaisesti naisen päässä, mutta hän kuitenkin sai jotain selvää puheesta. "Peskää..." ja "Viedään hänet hyttiin..."
Lauranna tunsi kuinka kaksi naista nostivat hänet puoliksi olkapäilleen ja kantoivat hyttiin, jossa he laskivat naisen vuoteelle. Lauranna tunsi itsensä häpäistyksi. Hän makasi siinä liikkumattomana pienessä sängyssää ja katseli kattoon.

Evany O'Randall

Evany ohjasi venettä pois rannalta. Mysrky oli jo käynnissä, mutta oli parasta lähteä sieltä mahdollisimman nopeasti. Hänen mielessään pyöri kaikenlaista, Laurannan kohtalo, veljensä John ja hänen vanhempansa. Hän oli ajatuksissaan eikä keskittynyt ajamiseen. Yht äkkiä hän kuuli huudon "Evany, varo!" se oli eräs nainen miehistöstä. Evany heräsi horroksestaan ja huomasi melkein törmänneensä riuttaan.Evany käänsi ruoria nopeastis ai juuri ja juuri ohitettua riutan. Hän siirsi ajatuksensa pois mielestään ja keskittyi taas ohjaukseen. "Erica, tule tänne! " Evany huusi naiselle joka oli häntä varoittanut riutasta. Erica juoksi hänen luokseen liukasta kantta pitkin. "Käyn katsomassa Lauraa, ohjat ovat sinulla" hän sanoi naiselle ja lähti huojumaan hyttiä kohti.

Lauranna Gibs

Lauranna nousi istumaan, vaikka tunsi kovaa huimausta ja oli tämän takia kaatua lattialle. Laiva huojui ja teki nopeasti niin jyrkän käännöksen, että Laura lensi lattialle ja istui siinä kuin tatti. "Siinäpä vasta käännös." Hän sanoi ja naurahti väsyneenä. Hän alkoi etsimään tavaroitaan, jotka oli jättänyt eräälel uskolliselle miehistönsä jäsenelle. Pian hän huomasi tavaroidensa olevan siististi sängyn jalkopäädyssä, josta Lauranna asetti ne minkä mihinkin paikkaan. Miekkansa kapteeni jätti sovinnolla lattialle ja hoippui kohti hytin ovea. Avattuaan sen hän huomasi Evanyn ja naisen takana olevan myrskyn, joka oli jo käsillä. "Kuka ohjaa laivaa?" Lauranna kysyi Evanyltä, päästettyään hänet sisälle hyttiin.

Evany O'Randall

Evany käveli hyttiin ja pelästyi ovella nähdessään Lauran ja säikähti vielä enemmän kuultuaan hänen kysymyksensä. "Erica ohjaa" hän vastasi. "Tai siis en kyllä tiedä että millainen hän on ohjaamaan, mutta.." Evany jatkoi hiljaa ja ymmärsi tehneensä vastuuttomasti jättäen laivan melkein tuntemattoman naisen ohjaukseen. Hän lähti nopeasti harppomaan kantta kohti ja sinne päästyään hän kääntyi Erican suuntaan ja juoksi hänen luokseen tönäisten hänet ruorista pois. Oli lähellä etteivät he törmänneet toisen laivan kanssa. Selvittyään laivasta hän kääntyi Erican puoleen ja raivosi hänelle: "OLISIT VOINUT VÄHÄN VAROITTAA ETTET OLE ENNEN OHJANNUT LAIVAA! MIKÄ MERIROSVO LUULET OLEVASI KUN YHTÄ LAIVAA OSAA VIITTÄ MINUUTTIA HALLITA! OLISIMME VOINEET KAIKKI KUOLLA IDIOOTTI!"

Lauranna Gibs

"Erican? Hän on puolisokea, eikä erota tyyrpuurta paapuurista!" Lauranna huusi säikähtäen ja juoksi kannelle Evanyn perässä. Päästyään ruorin lähelle nainen tarttui kaiteesta kiinni, jottei olisi kaatunut. "Evany, jätä räyhäämiset minulle." Hän sanoi komentavasti, mutta ei alkanut huutamaan Ericalle, joka näytti koiran pennulta, jolta olisi hukkunut emo. Lauranna hymyili maireasti, sitoen toisella kädellään päähänsä punamustaa huivia. Raikas myrsky tuuli kuivasi naisen hiuksia, mutta tuuli toi jotain muutakin mukanaan. Lyrathian. Varpushaukka liihotteli yläilmoissa kunnes laskeutui matalemmalle. Päästettyään irti kaiteesta, mutta katse puoliksi varpushaukka naaraassa, hän askeli lähemmäs ruoria ja tarttui siihen. Lauranna laski katseensa lemmikistään merelle. "Tulossa on kapea salmi, älkää yrittäkö tehdä muuta kuin olla liikkumatta, muuten meistä tulee kalanruokaa." Lauranna huusi miehistölleen, pitäen ruorista kiinni valkoisin rystysin.

Evany O'Randall

Evany antoi Laurannan ottaa ohjat käsiinsä ja meni keulaan istumaan ja yritti olla liikkumatta Lauran käskystä. Laivan keula oli jo salmessa ja Evan näki Erican ja jonkun toisen naisen kurkkivan reunan yli. "HELVETTI POIS REUNOILTA!" Evany huusi Ericalle ja toiselle naiselle, jotka pelästyivät ja kaikkonivat heti reunoilta ja istuivat kannelle jutellen hiljaa ja vilkuillen Evanya välillä. Evany oli kuin ei huomaisikaan heitä. Laiva oli jo täysin salmessa ja kaikki istuivat jännittyneinä paikoillaan, paitsi Lauranna joka seisoi ja puristi ruoria kuin henkensä hädässä. Evany nousi sen verran ylös että näki eteensä, mutta laskeutui samantien nähtyään mitä edessä oli. Salmea ei olisi enää pitkään jäljellä ja sen jälkeen olisi aukea paikka johon tuuli pääsi suoraan puhaltamaan, joten siellä tuulisi kovin. Vesi sade oli jo hellittänyt vähän, mutta tuuli ei suinkaan hellittänyt. Koventunut jos jotain. Miehistö oli salmessa turvassa tuulelta, mutta muuten kukaan heistä ei tuntenut itseään turvallisesti ja jopa Erica istui hiljaa paikallaan.

Lauranna Gibs

Lauranna käänsi ruoria hieman tyyrpyyriin, väistäen peintä kallion reunaa. Sade piiskasi naista kasvoihin, mutta ei enää niin kovasti kuin hetki sitten. Nainen huokaisi helpotuksesta, päästyään The White Devil:illä salmeen ja ranta oli kaukana takana päin. "Menemme Tokyawaan!" Lauranna karjui tuulen yli miehistölleen. Hän tuskin vilkaisikaan Evanya tai Ericaa, mutta tunsi muun miehistön katseet selässään. Vaikka osa miehistöstä ei pitänyt ollenkaan Tokyawasta, kukaan ei sanonut sanaakaan. Tuuli yltyi. Kapteenin huulille ilmestyi pieni hymy ja hän suoristi laivan. Tuuli osui purjeisiin ja työnsi heitä kohti ulappaa, jossa myrskystä ei vielä ollut tietoakaan.