Laituri...

Satamassa on pitkä laituri, jonka varrella on monen laivat. Hiro seisoi aivan laiturin päässä katsomassa horisottia pidellen medalonkiaan. Hänen päällään oli tämän suuri sulkahattu sekä pitkä takki. Tuuli puhalsi ja ulvoi rauhallisesti merellä. Hiron olo oli hiukan maassa ja haikea. hänen mustat hiukset leijuiat tuulen tahdissa. KAipaan teitä. Kaipaan teidän läheisyyttä. Ne ovat vain muistoissani, ne hetket jotka jaoimme keskenämme. Miten kaipaankaan vanhoja aikoja. Hiro ajatteli. Hän aukasi medaljonkinsa ja katsoi miehistönsä kuvaa. Sitten hän vilkaisi vaalean naisen kuvaa. Miehen kasvot eivät saaneet hymyä ylleen, vaikka yritti. kaipaan sinuakin. Hiro mietti.Sitten hän sulki korun ja huokaisi hiljaa.

// kaikki mukaan. //

//Tulempa tänne Ewerin kanssa//

Ewer Shadow

Ewer käveli hiljaa laiturille ja ei tainnut edes huomata laiturilla olevaa toista henkilöä. Vasta hetken päästä Ewer huomasi laiturin päässä olevan Hiron. Ewer katsoi hetken aikaa Hiroa mutta kiinnitti huomionsa sitten horisonttiin. "Hmmmh..." Ewer mutisi jotain ja meren aallot tekivät pieniä pyörteitä lähelle laituria. Ewer istui laiturille ja huokaisi. En voi olla ajattelematta siskoani... Miksi? Hän on lainsuojaton... Ewer ajatteli siskoaan ja ärähti vastaukselleen. Lainsuojaton... Se hän on enkä kaipaa häntä... Ewer ajatteli ja katsoi taivaalle. Ewerin teki mieli lähteä vesille pitkästä aikaa, mutta mistä hän saisi veneen tai jonkinlaisen laivan. Ewer huokaisi syvään ja siirtyi selälleen laiturille kiinnittäen huomionsa jälleen Hiroon. "Hei siellä... Mikä on nimesi jos saan kysyä?" Ewer huusi Hirolle, koska uteliaisuus voitti nuoren varjovampyyrin. Ewer nousi istumaan jälleen.

Hiro kääntyi katsomaan Eweriä. Hän katsoi hiljaa tuijottaen miestä. " Saannen kysyä, mikä on omasi. On kohteliasta esitellä itsensä ennen kuin kysyy toisen nimeä. " Hiro tiuskasi. Hän tunki medaljonkinsa takin sisään. Hänen suuri sulkahattunsa oli puoliksi tämän naaman edessä. Miehen kylmät siniset silmät tapittivat Eweriä kovasti.

Ewer Shadow

Eweriä alkoi naurattamaan, mutta hän hillitsi naurunsa. "Olin kokonaan unohtaa kertoa oman nimeni..." Ewer sanoi tarkkaillen uteliaana Hiroa. Ewer nousi ylos ja kumarsi pienesti. "Nimeni on Ewer Shadow ja olen erään kadonneen lainsuojattoman isoveli, vaikkei tuosta lainsuojattomasta tarvitsisikaan puhua." Ewer esitteli itsensä ja hymähti hiukan. Ewer katsoi merta ja viileä tuuli heilautteli hänen lyhyitä hiuksiaan.

Hiro katsoi Eweriä hiukan tyhmänä. " Nimeni on Hiro Dalay... Entinen merilä kävijä sekä baarin pitäjä, jos näin esittelyssä kuuluu kertoa." Hiro sanoi Hän kääntyi kunnolla Ewriä kohti, jolloin hänestä näkyi koko kalpea naama sekä suipot korvat. Miehen ilme oli kuin kiveä. Mitään elonmerkkejä ei näkynyt. hän ei eden räpytellyt silmiään. " Jos etsit sisarustasi turhaan minulta kysyt. Olen kuitenkin nähnyt niin monia elämäni aikana, joten en tunnistaisi vaikka näyttäisit kuvan. Totta... Niiden yli 700 vuoden aikana en muista enää nimiä. Tai kasvoja." Hiro selitti lisää vähän ajan kuluttua.

Ewer Shadow

Ewer katsoi Hiroa ja hymähti. "En etsi häntä, mutta kuitennkin... Hänen nimensä on Jillie Shadow..." Ewer sanoi hiljaa ja puraisi huultaan. "Ihmettelen jos hänestä ei ole kuultu..." Ewer sanoi hiukan huvittuneella äänellä. Ewer katsoi merta ja mietti jotain hetken. Ewer loi ilmaan kuvan Jilliestä. "Siinä hän on..." Ewer sanoi alistuneella äänellä ja huokaisi syvään.

Hiro katsoi miestä hiukan kysyen. " Taidat kaivata häntä..." Hiro sanoi ja kääntyi hiukan poispäin katsoakseen taas taivaan ja meren yhdistymistä horisontissa. " kaikki kaipaavat jotain elämässään ja murehtivat sen takia, mitä tekivät. " Hiro sanoi hiljaa.
'
// sori lyhyt//

Ewer Shadow

Ewer katsoi Hiroon. "En myönnä mitään..." Ewer sanoi vaimeasti ja katsoi taivaalle. "Hän on sentään siskoni ja sen takia taidan kaivata häntä..." Ewer lisäsi vielä ja antoi tuulen puhaltaa lyhyet hiukset hiukan silmille. "Mutta hän on lainsuojaton..." Ewer sanoi oltuaan hetken hiljaa ja painoi käden nyrkkiin.

//ei mitää niin mullakin...//

Hiro ei vastannut vähään aikaan yhtään mitään. " Älä huoli. Minullakin oli joskus eräs, jota en olisi saanut tavata. Eräs, joka oli kuin toisesta maailmasta kuin minä." Hiro sanoi melkein puhellen itselleen. Pieni lohikäärme lennähti Hiron olkapäälle. Hetken miehellä oli lempeä hymy, kun rapsutti tätä. Kuitenkin, hymy katosi taas kaukaisuuteen kuin ei olisi koskaan tullutkaan esille.

Ewer Shadow

Ewer huomasi hetken aikaan Hiron huulilla hymyn, muttei kiinittänyt sen enempää siihen huomiota. Ewer katsoi taivaalle ja naurahti oudosti. "Itse asiassa haluaisin etsiä hänet mutten siltikään..." Ewer sanoi huvittuneena ja katsoi Hiroon jälleen, kääntäen sitten katseensa mereen ja sen aaltoihin. Ewer ei hymyillyt ollenkaan tälläkertaa, vain pysyi vakavana. "Hmmm..." Ewer kuunteli tuulen kuiskauksia ja muitakin ääniä samalla. Meri teki pieniä pyörteitä, joita nuorukainen seurasi niin pitkään kunnes ne katosivat. Tämä on epäreilua... Ewer ajatteli ja puraisi huulensa sisäpintaa ajatuksissaan. Nuorukainen istui laiturille ja katsoi vain merta.

Hiro ei sanonut sanaakaan. Hän ymmärsi kuitenkin miltä toisesta tuntui. Hän olisi voinut etsiä hänen menettämänsä ihmisen, mutta ei vain voinnut. " Joskus elämä osaa olla aika hankalaa, vaikkemme siten haluaisikaan." Hiro sanoi.

Ewer Shadow

Ewer olisi halunnut sanoa jotain, muttei kuitenkaan sanonut. Ewer katsoi vain merelle ja lopulta sulki silmänsä huokaisten syvään. "Totta..." Ewer sanoi lopulta ja avasi silmänsä. Ewer hymähti pienesti, sillä hänen ajatuksensa kävivät hyvissä ajoissa. Ewer kuitenkin synkistyi yhtä nopeasti.

Hiro katsoi miehen hetkellistä iloista ilmettä, joka kuitenkin katosi. " Ei kannata jäädä suremaan vanhoja. Sinulla on terveet jalat, joilla pystyy kävellä, joten jatka eteenpäin. Kuitenkaan et pysty muokkaamaan menneitä." Hiro sanoi. Karanur lensi miehen olalle ja purisi kuin pieni kissa.

Ewer Shadow

Ewer hymyili pirullisesti. "Tyttö jonka veli olen on nimeltään Jillie..." Ewer sanoi hiljaa ja katsoi Hiroon. Ewerin hiukset heilahtelivat oudon kylmässä tuulessa, josta nuorukainen kuitenkin nautti. Ewer ei kuitenkaan tiennyt mitä ajatteli tarkalleen. Tuulesta nuorukainen kuitenkin nautti täydellisesti, koska sen kylmyys muistutti monista asioista. Jostain syystä tuuli voimistui ja kosketti Hiroakin kesyttömästi. Ewer virnisti hiukan ja otti tuulen helposti hallintaansa.

Hiro tunsi tuulen yltyvän pikkuhiljaa ja pian tunsi tuulen kasoillaan kovana. Hän ei kuitenkaan hätkähtänyt, sillä oli tottunut hiukan isompiin tuuliin merillä.
- Se on hyvä että muistaa edes nimen. Minä en muista sen nimeä jonka kadotin tuonnoin. Siitä on niin kauan. Hiro sanoi, vaikka tiesi mielessään ihan hyvin että valehteli miehelle.

Ewer Shadow

Ewer katsoi taivaalle mietteliäänä, koska hän oli tottunut ympäristön muutokseen, ei myöskään kokoajan voimistuva tuuli häirinnyt nuorukaista. Ewer oli nyt hiljaa ja kuunteli tuulen ääntä ja muutakin.

Ewer olisi halunnut taas vain lähteä etsimään siskoaan, mutta se alkoi olla jo liian vaikeaa. Ewer ei enään pystynyt ottamaan siskoonsa minkäänlaista yhteyttä.
"Hmmh..." Ewer istuutui laiturille taas ja katsoi merta.

- Oletko koskaan miettinyt mitä tapahtuisi, jos löytäisit siskosi uudelleen? Hiro kysyi. Häntä kiinnostuti pojan elämä, vaikka usein ei puhunut muille mielellään. Hiron luokse lensi tämän liila lohikäärme, jolle Hiro antoi kädtensä. Lohikäärme laskeutui miehen kädelle ja kurisi hennosti miehelle tervehdykseksi
- Terve vain sinulle. Hiro anoi lempeästi liskolle.

Ewer Shadow

Ewer mietti hetken aikaa mitä vastaisi, mutta päätti vastata.
"Hän on nykyään hyökkäävä, joten siitä tulisi taistelu todennäköisesti. Ja taistelun voittaisi minä tai hän." Ewer vastasi hallitulla äänellä, josta ei voinut lukea mitään. Ewer mietti hetken sanojaan ja naurahti.
"Tai sitten tapaaminen etenee rauhallisesti." Ewer totesi.

Ewer katsoi lohikäärmettä uteliaana ja kallisti hivenen päätään.