Rannalla

Mariel Gimeral

Kävelen rauhallisesti pitkin rantaa. Katseeni mittailee aaltoja jotka eivät suinkaan ole kovinkaan suuria. Kevyt tuuli leyhyttää hiuksiani ja saa minut hymähtämään. Nojaan joka askeleellani hieman sauvaani. Se kyllä uppoaa aavistuksen verran pehmeään hiekkaan, mutta ei se mitään. Tunnen itseni tavallista väsyneemmäksi, olen taivaltanut läpi tuulen ja tuiskun päästäkseni eroon milloin kenestäkin. Magiaakin olen käyttänyt, ei siis ihme jos hieman väsyttää.

Tutkailen veden aaltoliikettä ja pysähdyn tuijottamaan veteen. Nojaan seisoessanikin sauvaani. Mietin minne voisin nyt mennä, tarvitsisin ehdottomasti paikan jossa voisin nukkua kunnolla ja rauhassa. Mieleeni ei tule yhtäkään yötä pitkään aikaan, jona olisin nukkunut hyvin ja rauhassa. Olen aina joutunut pakenemaan. En ole edes varma mitä pakenen, tunnen vain lähestyvän pahuuden enkä voi pysyä paikoillani sen läsnä ollessa. Saattaa olla että koko juttu on mielikuvitukseni tuotetta, mutta en aio jättäytyä sen varaan.

Lähden taas jatkamaan matkaa. Pitäisi löytää joku majatalo tai jotain...

Ewer Shadow

Pehmeät akseleet hietikolla saavat pienen suhahduksen aikaan nuoren miehen liikkuessa rantaviivaa pitkin saaden välillä aallot hyvinkin lähelle jalkojaan, mutta mies hyppelehti aina aaltoja pakoon. Häntä olisi voinut luulla nuoremmaksi kuin kaksikymmentä yksi, mutta hän oli kuitenkin jo niin vanha. Nuorukaisen punaisen paidan huppu tippui päästä ja tuuli pääsi leikttelemään punaisilla hiuksilla riepotti hetken aikaa huppuakin.

Nuorukainen loikkasi jälleen aaltoa pakoon, mutta menetti tasapainonsa humahtaen nurin ja hyvin pian kuului myös miehen nauru, joka todellakin oli aitoa. Mies oli välttänyt juuri ja juuri käsineidensä terävät terät. Ja Ewer-Kun rauhoittuu... Nuorukainen ajatteli ja kierähti aaltoa pakoon nousten ylös.

Ewer, joka oli miehen nimi katsoi nyt merelle ja muuttui haikean oloiseksi, mutta minkä takia? Ne jotka osaisivat lukea miehen ajatuksia olisivat saaneet ehkä sen selville, mutta mies ei ollut puhunut pitkään aikaan asioistaan oikein kenellekkään. Muutamat tiesivät ketä hän etsi, mutta kukaan ei tiennyt miksi hän oikeasti oli niin haikea. Ewer pyyhkäisi punaiset hiuksensa sivuun ja piti hiuksia sivussa katsoen merelle. Oliko hän yksin? Niinkin voisi sanoa, mutta hän ei ainakaan rannalla ollut yksin, sillä hän oli nähnyt jo jonkun, muttei välittänyt ainakaan toistaiseksi.

Mariel Gimeral

Huomaan punahiuksisen miehen edempänä. Tämä hyppelehtii aaltoja pakoon ja kaatui omiin jalkoihinsa, onkohan tuollakin kaikki ihan kunnossa? Jatkan kävelyäni sauvaan nojaten. Mies näyttää rauhoittuvan ja ryhtyy tuijottamaan merelle, kuka lie tuokin.

Tutkailen miestä katseellani, en varsinaisesti uteliaasti, mutta tutkailen kuitenkin. Olen huomannut, että mitä paremmin tutustuu kanssakävijöihin, sen paremmin voi tarpeen vaatiessa suojautua näiltä, tai hyökätä kimppuun. Ei sillä, että minä nyt vieraiden kimppuun yleensäkään kävisin, mutta tuo aiempi vaihtoehto on käynyt tutuksi...

Lähestyn miestä, mutta annan ajatuksieni harhailla. Tuskinpa toisesta mitään sen kummempaa harmia on, sekaisin tuo näkyy olevan...
Tällä hetkellä en tunne "sen jonkin" jahtaavan minua. Ehkä olen onnistunut pääsemään sen edelle, tai sitten se joku vain odottaa sopivaa tilaisuutta. Tiedän etten ole parhaimmillani näin väsyneenä, loitsut eivät oikein muistu mieleen, jossa nukkumaan pääsy pyörii päällimmäisenä. Lisäksi olen nyt erittäin herkästi hermostuvalla tuulella, ei tarvita kuin yksi väärä sana ja minä räjähdän. Ei sekään etujeni mukaista.

Ewer Shadow

Ewerin suipot korvat värähtivät ja hän katsoi vanhaan naiseen päin heräten samalla ajatuksistaan. Ewerin punaiset silmät olivat hyvin uteliaan oloiset.
"Huh?" Ewer kallisti uteliaana päätään, mutta oli muuten hyvin rauhallinen. Ewer otti hanskat kädestään ja kiinnitti vyölleen helposti ja hymyili.

"Miten voin auttaa?" Ewerin ääni oli rauhallinen, mutta siitä kuvastui myös levottomuus. Ewer ei jaksanut välittää tuulesta, joka riepotteli huppua ja sotki hänen lyhyitä hiuksia. Mies pyyhkäisi kuitenkin otsahiukset silmiltään.

Ewer loikkasi samassa lähes hänen jaloille osuvaa aaltoa pakoon ja urahti susi maisesti katsoen vettä punaisilla silmillään. Jos Ewerillä olisi ollut suden korvat, ne olisivat voineet olla luimussa. Ewerin punaiset silmät katsoivat taas naiseen uteliaana.

Mariel Gimeral

Tutkailen miehen liikkeitä ja tätä muutenkin. Ei varmastikaan minulle sen kummempi uhka, joten en jaksa tuhlata sen enempää ajatuksiani tälle. Vaikka mistäs sitä tietää, yleensä pahimmat viholliset ovat ne, jotka vähiten viholliselta näyttävät ja joilta vähiten odottaisi minkäänlaista aggressiivisuutta. Ja apukin tuppaa tulemaan aina erittäin epämääräisiltä henkilöiltä, joihin en jossain muussa tilanteessa luottaisi, tai edes kiinnittäisi huomiota.

"Tuskin mitenkään", tokaisen ehkä aavistuksen verran viileästi. Pysähdyn, katse yhä miehessä. Nojaan aavistuksen verran sauvaani, mutta seison silti ryhdikkäästi. En tosiaankaan ole mikään keppiinsä tukeutuva raihnainen mummo, mutta väsyneenä pitää olla jotain, johon voi tukeutua ja jota voi käyttää aseena. Voisin käyttää sauvaani kahdella tavalla: joko käyttää sen avulla magiaa, tai sitten vain humauttaa häirikköä. Kumman tahansa näistä jossain tilanteessa valitsisin, voisi uhrini olla varma että poistuu luotani jokin paikka kipeänä. Joku on joskus vitsikkäästi sanonut, että käytän sauvaani kuin toiset miekkaansa...

Ewer Shadow

Ewer nojasi hivenen kantapäihinsä ja katsoi haltia vanhusta.
"Kyllähän minusta apua olisi." Ewer totesi ja laski painonsa koko jalalle taas. Ewer oli hyvin avuliaalla tuulella, jonka takia hän oli myös hyvin vaaraton.
"Nimeni on Ewer Shadow... Jillie nimisen lainsuojattoman veli ja yleensäottaen työtön vaeltaja." Ewer esittäytyi nopeasti ja kevyt tuuli pyyhkäisi jälleen hänen yli.

Ewer katsoi Marielin kävelykeppiä ja kuvitteli mielessään mitä kaikkea vanha haltia pystyisi sillä tehdä. Ewer ei halunnut edes kokeilla onneaan, jos olisi halunnut hyökätä, mutta hän ei halunnut.

Ewer katsoi taas merelle, muttei vaipunut tälläkertaa ajatuksiinsa.

Mariel Gimeral

Katson Eweriä mietteliäänä. Jostain syystä en siltikään aio kaivata toisen apua.
"Vai että Ewer..." totean mietteliään oloisena. Hymähdän hieman. Lainsuojattoman veli, mahtavaa. Miksi aina minä löydän tällaista kummaa porukkaa seurakseni?

Päätän, että olen seissyt paikoillani jo ihan liian kauan. Lähden taas kävelemään, sauvaani tukeutunen. Tarkkailen Eweriä ohittaessani miehen. Vilkaisen merelle, jonka yllä liihottaa muutama valkoinen ja toisilleen kirkuva lokki. Siellä on varmasti joku kalaparvi, niitähän nuokin metsästävät.

Kevyt tuulen vire leyhyttää hiuksiani ja viittaani. Päivä on kaunis, mutta viileä, aivan unelma päivä matkaamisille. Kuitenkin oloni on raskas ja monet unettomat yöt saattavat näkyä kasvoiltani. Olisi tosiaan parempi löytää joku nukkumapaikka, vaikka ennen iltaa...

Ewer Shadow

Ewer hymähti ja lähti kävelemään toiseen suuntaan hivenen mietteliään oloisena ja siirtyen rannemmaksi loikaten kuitenkin sopivalle etäisyydelle aalloista.
"Jos ei apu kelpaa.." Ewer totesi ja veti hupun päähänsä katsoen taivaalle vielä kerran. Ewer joutuisi menemään taas sinne majataloon jossa hän on ollut niin monia öitä täällä ollessaan. Miten hän ylipäätään jaksoi aina samoja kasvoja. Sitä ei itseasiassa tiedetty. Ewer käveli jonkin matkaa, mutta pysähtyi.

Tuulenvire, joka hänen ympärillään oli kokoajan kierrellyt ei ollut vieläkään kaikonnut. Jotain hänelle yritettiin kertoa, mutta hän ei tiennyt mitä. Tuuli oli jäätuulta, joka kertoi että se oli lumottu. Ewer keräsi tuulen kädelleen helposti ja kuunteli tuulen viestin.
"Vai niiin..." Ewer mutisi ja sulki silmänsä.

Mariel Gimeral

Kävelen hiljaista vauhtiani eteenpäin. En kulje kumarassa, sillä en ole vanha. Tai no, jos olisin ihminen, olisin muinaisjäänne, mutta koska olen haltia, niin en ole niin kuollut. Sauvani uppoaa joka askeleella hiekkaan ja jättää siihen selvät jäljet. Myös minusta itsestänikin jää jälkiä, joita sokea vähäkääpiökin osaisi seurata. Olisin helppo saalis kenelle tahansa, halusipa tämä mitä tahansa.

Tutkailen aaltoja katseellani. Ne lipuvat rauhaisasti lähemmäs, mutta eivät koskaan yletä koskettamaan minua. Jostain syystä en ole kovin innokas ottamaan sitä riskiä, että kastelen itseni. Se tästä vielä puuttuisi, että tulisin kipeäksi. Minulla kun ei oikein olisi aikaa maata vuoteen omana ja pohtia syntyjä syviä.

Ewer Shadow

Ewer ei jaksanut oikein liikkua minnekkään rannalta, mutta olisiko hänen pitänytkään? Nuorukainen vastasi susimaiseen ulvontaan, joka kuului monien kilomerien päästä. Hänen porukkansa oli siis taas kokoontumassa. Ewer hymyili itsekseen ja käveri rantaa edestakaisin katsoen välillä merelle, mutta nyt hän ei vaipunut ajatuksiinsa jostain syystä.

Nuorukainen tunsi ettei olisi yksin ja hän jopa tiesi ettei pakosti ole yksin, mutta ei osannut sanoa mistä tuo tunne tuli. Ewer katsoi nopeasti taivaalle, mutta laski katseensa hietikkoon ja katsoi lähes täysin pyöreää kiveä.
"Hmm..." Ewer kumartui ja nosti harmaan valkean kiven maasta ja tutki sitä katseellaan. Kivi oli haljennut keskeltä ja sen toinen puoli oli hiukan epätasainen, mutta muuten kivi vaikutti hyvin pyöreältä.
"Mielenkiintoista." Ewer sanoi ja pudotti kiven taskuunsa. Nuorukainen jatkoi kävelyään rantaa pitkin ja säpsähti muutaman kerran veden osuessa hänen jalkoihin.

Mariel Gimeral

Vilkaisen taakseni Ewerin suuntaan. Mies näkyy tutkivan jotakin kiveä, kumma tyyppi kerrassaan. Sitten tunnen taas sen jonkun, se on lähellä. Ei hyvä juttu. Muutun levottomaksi ja ripeytän askeltani, en halua jäädä rannalle enää sekunniksikaan. En kyllä halua mihinkään kaupunkiinkaan, siellä olisin vain loukussa ja en tietäisi, ketä minun pitäisi varoa.

Kiiruhdan viitta ja hiukset kevyesti hulmuten eteenpäin. Vilkaisen aina välillä taakseni, vaikka tiedänkin, etten näe siellä muita kuin Ewerin. Sauvani uppoaa hieman enemmän hiekkaan, mutta minä en nojaa siihen enää niin paljoa. Siihen ei ole aikaa, kun pitää pystyä liikkumaan nopeasti. Ja tiedän jo, mitä on edessä; taas yksi uneton ja levoton yö, matkaten varjoja myöten mahdollisimman nopeasti. Ja vielä joskus koittaa se päivä, kun en vain voi olla nukkumatta ja silloin... ei, en halua ajatella mitä silloin tapahtuu.

Ewer Shadow

Ewer vakavoitui jälleen omalle vakavuus tasolleen. Ewerin voima alkoi väreilemään ilmassa ja nuorukainen lähti kävelemään rantaviivaa pitkin pois rannasta, eikä välittänyt enään vedestä vaikka se osuikin jalkoihin.

"Mrh..." Ewer naurahti ja katsoi vedenpintaa joka väreili omituisesti ja oli muutenkin vaarallisen aaltoileva. Ewer liikautti sormiaan ja jäätuuli nostatti merestä suuren aallon, joka iski rantaan osuen myös häneen itseensä. Ewer tahtoi hiukan kokeilla voimiaan.

Saiyami Kryan

Saiyami tarkkaili suurien kivien välistä Eweriä ja Marielia hymyillen pirullisesti, mutta yrittäen olla hiljaa, vaikka hiisi olisi halunnutkin nauraa ilkeästi. Hiisinainen tarkkaili enemmän Marielia, sillä hän oli päättänyt jättää Ewerin myöhemmäksi kiusattavaksi, koska mies vaikutti vaaralliselta. Saiyamin valkeat luomettomat silmät tarkkailivat Marielia kiinteästi, eikä hän liikahtanutkaan.
"hih..." Saiyami siirtyi salaman nopeasti piiloisissa paikoissa jonkin matkaa Marielia edelle.

Mariel Gimeral

'Rauhoitu', käsken itseäni ja rauhoitan mieleni. Kaipaisin nyt jotain pommin varmaa paikkaa, jossa saisin olla rauhassa... en käsitä, onko rikos jos haluaa viettää vaikka kuukauden ihan itsekseen? Ilmeisesti on, koska minulta se ei onnistu.
Pakotan itseni olemaan vilkaisematta taakseni. Minun pitäisi pysyä rauhallisena ja vilkuilu ei ainakaan tee minusta rauhallista.

Rauhoitan ajatuksieni myötä askeleenikin. Tuskinpa minulla sentään mikään hengenhätä on ja vaikka olisikin, niin tuskin pääsisin siitä juoksemalla. Samalla kun kävelen, sivelen hieman sauvani puista pintaa peukalollani. Sauva kulkee aina mukanani, se on itsestään selvä asia. Vaikka joskus sauvasta on kyllä vain pelkkää harmia, mutta aina sen kanssa tulee toimeen.

Risahtiko jossain joku? Pakotan katseeni pysymään hiekassa, jota pitkin kuljen. Yritän rauhoittaa mieltäni, mutta en vakuuttele että kaikki on vain ylivilkkaan mielikuvitukseni tuotetta. Minäkään en ole niin hullu, että kuulisin ihan omiani.

Ewer Shadow

Ewer havaitsi Epä Pyhyyden kiroaman olennon jossain lähellä. Olen kuullut että vain jotkut voivat nähdä sen olennon jonka nyt tunnen lähistöllä. Ewer ajatteli ja katseli ympärilleen siirtäen katseensa Marieliin.
"Ei voi olla... Se olento on tuon haltian perässä." Ewer sanoi itselleen ja lannisti aallot palautuen ennalleen.

Saiyami Kryan

Saiyami oli kaatua hänen jalan osuessa terävään oksaan, mutta hän loikkasi äänettömästi sivummalle ja tarkkaili ettei haltia vanhus tajunnut. Saiyami olisi voinut vaikka vannoa että hänet oli paljastettu, mutta hiisinainen ei ollut aivan varma. Surmahiisi katsoi nopeasti Eweriin päin ja tajusi tuon olevan varjovampyyri. Hittolainen tuo pystyy aistimaan minut ja samalla varoittamaan haltiaa. Saiyami ajatteli ja lipaisi luomettomia silmiään nopeasti. Saiyami tarkkaili Marielia hiukan hänen edellä.

Mariel Gimeral

Tuntuu kuin joku tuijottaisi, mutta en välitä siitä. Mielessäni kertaan jonkun loitsun sanoja, ihan vain varmuudeksi. Tutkailen laiskaksi hiekkaa edelläni ja näytän kerrassaan ajatuksiini vaipuneelta. Kuitenkin kuuntelen koko ajan, josko jossain taas rasahtaisi. Olen päättänyt, ettei se ollut mielikuvitukseni, eikä taakse jäänyt Ewer. Se tuli edestä.

Lopetan sauvaani nojaamisen ja suoristan ryhtini täysin. Sauvan täytyisi olla vapaana, jos joutuisin sitä käyttämään. Harpon eteenpäin ja vilkaisen merelle. Ja taivaalle. Tummempia pilviä ei näy, joten sää luultavasti pysyy hyvänä, ainakin jonkun aikaa. Vaikka nyt tuuleekin hieman enemmän kuin tarpeeksi, niin eiköhän tästä selvitä.

Ewer Shadow

Ewer ei ollut aivan varma mitä tekisi, mutta uskoi haltian pärjäävän vastassa olevalle olennolle, vaikka aistikin myös magiaa, joka saattoi olla vaarallista. Ewer oli kuitenkin päättänyt luottaa vanhan haltian taitoihin.

Ewer kuitenkin siirtyi pois rannan läheltä ja lähti kiertämään kauempaa selvittämään oliko olento juuri se mitä hän ajatteli. Ewer murahti jotain itsekseen ja toivoi vain parasta, eli että olento päättää jättää haltian rauhaan, koska jos ei jätä niin tilanne voi käydä vaaralliseksi hyvinkin pian.

Saiyami Kryan

Saiyami rasautti tahallaan yhtä oksaa ja alkoi sihistä käärmemäisesti, jolloin lähellä olevat käärmeet alkoivat sihistä myös saaden aikaan tunteen että alueella olisi monia jopa äkäisiä käärmeitä. Saiyami hymyili pirullisesti ja hänen leikkinsä saattoi alkaa. Surmahiisi pysyi varjoissa ja hänen mustat hiuksensa heilahtelivat tuulessa, mutta nyt Saiyami oli mennyt lähemmäksi Marielia ja rasautti uudestaan oksaa pyytäen myös käärmeitä leikkiinsä mukaan.

Mariel Gimeral

Kuulen rasahduksen ja käärmeiden sihinää. En oikeastaan pidä käärmeistä ja saatan ehkä pelätäkin, mutta olen oppinut että ne yleensä karttavat kaksijalkaisia. Joten päätän, ettei minulla ole niiden osalta hätää. Vaikkakin minua ihmetyttää ne rasahdukset ja se, että käärmeet sihisevät... kun ei niiden oikeastaan kuuluisi, ellei joku niitä ärsytä...

Tutkailen rantaa, yritän katseellani etsiä rasahtelijaa. Tunnen magian kevyenä väreilynä ympärilläni, olo on kerrassaan kotoisa. Hymähdän ja jatkan matkaani vaitonaisena, mietteisiini hieman uppoutuneena.

Saiyami Kryan

Saiyami hymyili pirullisesti saadessaan kohteensa rauhallisemmaksi ja jatkoi vaarallista leikkiään. Saiyamin magia muuttui osaksi pimeydenmagiaksi. Saiyami livahti salaman nopeasti Marielin selän takaa toisellepuolelle ja naurahti ilkeästi ohimennen. Saiyami aikoi tälläkertaa vain kiusata ja pelotella kohdetta, muttei tappaa.

Ewer Shadow

Ewer oli saanut selville olennon lajin selville ja huokaisi syvään. Ewer ei puuttunut vielä mitenkään olennon likaiseen kiusauspeliin, koska se ei ollut vielä hyökännyt ja vaikutti pikemminkin leikkisältä.

Mariel Gimeral

Ja nyt minua alkaa ärsyttää tuo ainainen rasahtelu ja risahtelu. Kurtistan kulmiani, pysähdyn ja käännyn ympäri. Isken sauvalla kerren maata ja sellainen sininen ympyrä leviää huimalla nopeudella sen päästä. Ja pian tiedän kaiken elävän sijainnin 50 metrin sisällä. Tuhahdan, käännyn ja jatkan matkaani. Perkuleen häiriköt, yksikin risahdus vielä, niin minä kyllä...

Lietson mielessäni vihaisia ajatuksia samalla kun harpon eteenpäin. En nojaa enää sauvaan ja nyt magia tuntuu ympärilläni ihan selvästi. Tarvitaan vain yksi tietty liikahdus ja sana, niin se on menoa...

Saiyami Kryan

Saiyami hätkähti hivenen loitsua jonka Mariel teki ja oli varovaisempi. Hiisi oli päättänyt lopettaa leikin ja hän asteli n. viidenkymmenen metrin päästä Marielista esiin ja hymyili pirullisesti heilauttaen kättään jolloin käärmeiden sihinä lakkasi.

Ewer Shadow

Ewer seurasi tilannetta kauempaa ja hymyili hiiden tullessa esiin. Ewer ei ollut kylläkään osannut odottaa surmahiiden näyttäytyvän niin herkästi.

Mariel Gimeral

Hymähdän halveksivasti huomatessani hiiden. En pidä tuon lajin edustajista, eikä tämä äskeinen ainakaan muuttanut käsitystäni, hyvään suuntaan ainakaan.
Harpon eteenpäin leuka pystyssä ja annan selvästi näkyä, että pidän surmahiittä huomattavasti ala-arvoisempana olentona. Kasvoni ovat kireät, samoin kuin hermoni. Ja hermoni eivät kauaa kestä, jossain vaiheessa napsahtaa, eikä se ole hyväksi niin minulle, kuin muillekaan.

Silmäilen eteeni avautuvaa rantaa, enkä enää kiinnitä sen suurempaa huomiota Eweriin, enkä tosiaankaan hiiteen. Tehkööt nuo kaksi mitä lystäisivät, minä haluan nukkumaan...

Saiyami Kryan

Saiyami katsoi nyt hivenen jopa äkäisenä Marielin perään ja samassa hänen voimallinen tummanpunainen tulipallo suhahti ilman halki Mairelia kohti, mutta Saiyami ei sanonut mitään. Surmahiiden mieli oli muuttunut aivan yllättäen, joka toi hiidestä entistä vaarallisemman. Saiyami ei ollut mitenkään ärsyyntynyt siitä että Mariel käänsi hänelle selkänsä, mutta hiiden mielessä oli napsahtanut jälleen kerran.

Ewer Shadow

Ewer oli lähtenyt kulkemaan mietteliäänä rantaa pitkin, muttei enään välittänyt edes vedestä, joka osui hänen jalkoihinsa. Varjo oli havainnut hiiden käyttävän voimia, muttei vielä reagoinut siihen tietoisesti.

Mariel Gimeral

Huomaan tulipallon silmäkulmastani ja ehdin juuri ja juuri pysähtyä käännähtääkseni ympäri, ennen kuin pallo onkin kohdallani. Minusta tuskin olisi enää mitään jäljellä, ehkä kasa tuhkaa, ellei sauvani olisi päättänyt toimia ihan omia aikojaan, ilman käskyjäni.
Sauva muodostaa ympärilleni punertavan kuvun, johon tulipallo sitten minun siastani osuu. Tunnen tulipallon kuumuuden suojani läpikin, mutta en saa edes pientä palovammaa vaalealle iholleni. Näen kun tuli hetken nuoleskelee kupua ympärilläni, vain sammuakseen pian pois. Samalla lähtee suojani ja viileä merituuli tuo vilvoittavan hipaisunsa iholleni.

Katson hetken sauvaani ja kurtistan kulmiani, saattaa joissain tapauksissa olla erittäin haitallista, jos kapistus päättää toimia yksikseen. Kuitenkin päätän pohtia ongelmaani myöhemmin, nyt minun pitäisi keskittyä tällä hetkellä paljon vakavampaan ongelmaan; surmahiiteen. Mulkoilen toista ja mietin, mitä jaksaisin keksiä toiselle, vai viitsisinkö edes vaivautua... Päätän kuitenkin malttaa mieleni vielä hetkeksi, annan hiidelle aikaa lähteä kälppimään (ja näin säästyä kaikenlaisilta vaivoilta mitä voin tälle aiheuttaa), tai tehdä jotain ihan muuta.

Saiyami Kryan

Saiyami pakotti itsensä rauhoittumaan, kuten tavallisesti joutui tekemään ennen kuin tuhoaisi mitään, mutta hänen huulilleen levisi pirullinen hymy.
"Mielenkiintoista. Voisin mielelläni jatkaa leikkiä vielä jonkin aikaan." Saiyami totesi yhteiskielellä johon kuitenkin sekoittui surmahiiden murretta. Saiyamin lähes valkeat silmät tutkivat Marielia, mutta nyt hiisi tuntui olevan rauhoittunut. Joskus Saiyami vihasi vähänväliä muuttuvaa mieltään, mutta oli siitä myös hyvin hyvillään.
Hiisi ei aikonut todellakaan lähteä ihan vielä, sillä hän oli alkanut käydä entistä leikkimielisemmäksi. Joskus olisi voinut luulla, että Saiyami olisi hiukan jopa uhkarohkea.

Ewer Shadow

Ewer joutui ihmettelemään surmahiiden tulipallon yllättävää voimallisuutta, sillä hän ei ollut tottunut noin voimakkaaseen hiiteen. Ewer katsoi nyt Marielia ja Saiyamia sivusilmällä, vaikka huomasikin ettei hätää pakosti olisi.

Mariel Gimeral

Hymähdän hieman. Siinä missä hiiri haluaa jatkaa leikkiään, haluan minä grillata tämän vartaassa ja jättää siihen. Kuitenkaan en viitsisi millään ruveta tappelemaan, haluaisin vain nukkumaan... onko se niin suuri rikos että on lähetettävä kaiken maailman hiidet estämään minua? Ilmeisesti on, sillä tuossa tuo idiootti seisoo, vaaleat silmät kiiluen ja kerrassaan ärsyttävän luonteensa kanssa. Tekisin maailmalle palveluksen, jos vain grillaisin hiiden siististi...

Tyydyn kuitenkin seisomaan paikoillani ja mulkoilemaan hiittä. Sauva tuntuu väreilevän hieman sormieni alla, siitäkin pitäisi kohta alkaa huolestumaan. Se tästä vielä puuttuisi, että sauva alkaisi räiskiä omiaan ja hiisi kävisi kimppuun, sellaista ei minun vanha sydän parkani enää kestäisi. Vaikka en kyllä ole vanha, oikeastaan. Tietty monia hämää nämä lukuisat vuodet joita olen maailmalla kulkenut, mutta en silti ole vanha. Piste.