Taivas oli täynnä tummia pilviä, jotka alkoivat harsoilal sieltä täältä, päästäen kuun loistamaan niiden takaa kosteaan maahan. Maa oli kosteaa ja nurmikko litisi kun sen päällä asteltiin. Hiljaisuudessa kuului yksinäisen kotkan kirkunaa ja se nsiipien havinaa. Tuuli alkoi kuiskutella puiden oksissa. Tuuli kaikui tulivuoren rinteillä, kunens tuuli kuin sen kaiku sammuivat äkkiä. Tulivuori, joka oli ollut vuosisatoja hiljaisena ja purkaantumattomana näytti jylhältä ja kylmältä kun sitä katsoi puiden siimeksestä. Puiden varjoissa näkyi kaksi vihertävää silmää, jotka katsoivat tiukasti tulivuoren suuta. Kissa maukui ja se kantautui kauas.
Kissa nousi takajaloilleen ja alkoi palautua pikku hiljaa ihmismuotoonsa. Ensin kuului rasahduksia knu sen selkäranka ja tassut kasvoivat pituutta ja muodostautuivat uudelleen. Suurin osa ruskeista karvoista katosi kun niiden tilalle tuli pitkät vaaleansiniset hiukset. Silmät vaihtoivat värinsä vihreistä sinisiksi. Muotoaan muuttanut kissahalffi maukaisi ja venytteli väsyneesti. Cherra, nimi jolla kissahalffi tunnettiin laskosti hameensa helmaa huolestuneena, sillä tarkkana kohti tulivuorta.
Hän ei joutunut odottamaan enää kauaakaan kun hän huomasi hahmon tuleva ntulivuoren sisältä. Naisen kasvoille levisi virnistys haistaessaan tuoreen ihmisveren kissannenässään. Hänen teki mieli juosta hahmon luokse ja laittaa suu verta vuotavan haavan päälle, mutta hän päätti odottaa Karinia. Hahmo lähestyi metsää ja samalla myös Cherraa, joka oli hypännyt erään vankan puun oksalle istumaan. Pilvet siirtyivät pois kunu edestä ja nyt kissahalffi näki kaksi ihmistä ystävänsä lisäksi. Pikkupojan joka oli tajuttomana ja kuolemaa tekevän tytön.
Cherra lipoi huuliaan ja laskeutui äänettömästi puusta. Ihmisiä tuova vampyyri katsoi kissahalffia silmät kiiluen ja kumahampaat verta vuotaen. Karin laski pojan ja tytön maahan makaamaan ja kissahalffi huomasi tytön silmissä loistavan pelon. "Pelkäätkö, ihminen?" Cherra kysyi lipoen uudestaan huuliaan ja avaten suutaan sen verran, että tyttö näki hänen veitsenterävät kulmahampaat. Tyttö nyökkäsi mykkänä ja menetti samantien tajuntansa.
"Ovatpa ihmiset heikkoja..." Cher mutisi itsekseen, vaikak Karin nyökkäsi hänen edessään. "Sain heistä jo tarpeeksi. Tapammeko me heidät?" Karin kysyi. Kissahalffi kuuli kunika vampyyrin kulmahampaat plumsahtivat ulos ikenistä. Cher ei sanonut mitään, tutki vain tytön ja pojan kasvoja ja vaatteita.
"Aatelisia, kenties siniverisiä." Hän sanoi hivenen halveksien.
"Jätetään heidät henkiin." Hän ei jäänyt odotatmaan vampyyrin vastausta vaan piirsi nopeasti tytön kaulaan pienen syntetigrammin ja painoi kaksi sormeaan kiinni tämän kaulaan. Syntetigrammi reagoi kosketukseen ja alkoi hehkumaan sinertävää valoa. Irrotettuaan sormesna tytön kaualsta, tämä oli täysin ehjä. Eikä Karin ollut ehtinyt estää, vaikka olisi antanut kieltävän vastauksen.
Karin alkoi kuula pientä ulinaa kun pikkupoika alkoi heräillä. Hän katsoi suoraan kaksikkoa, eniten Cherraa joka oli lähimpänä kenties pojan isosiskoa. Poika teki paholaiselta suojaavaa merkkiä, nousi istumaan ja perääntyi puuta vasten. Karin naurahti kylmästi ja luktisi katseensa poikaan. "Jätämem sinut ja siskosi rauhaan, koska saimem teistä ja tarpeeksi. Ala laputtaa." Karin huudahti huomattuaan, etät tyttökin oli hereillä ja täysissä ruumin ja siulun voimissa.
Lasten lähdettyä Cherra lähti vastakkaiseen suuntaan ja muutti itsensä takaisin kissaksi. Selkärangan ja muiden luiden rätisien painuvan kasaan Karin alkoi tekemään omaa muutostaan. Hyvin nopeasti näytti kuin paikalla ei olisi sattunut tuota väli kohtausta. Kaksikko lähti eläinmuodoissaan kohti satamaa ja kohti kuningattaren kartanoa. Kaksikon karkumatka aatelisperheen kartanosta jäisi tietoon vain niilel kahdelle lapselle, jotka olivat seuranneet heitä tulivuorelle ja sen läheiseen metsään ja joutuneet Karinin vahingoittamiksi.
Pe Toukokuu 02, 2008 9:24 pm