Kyllä ne puutkin punastuu.

//Jeps, eli tämä on sovittu peli Jillien kanssa //

Cherra ja Karin

Yö oli vaihtumassa aamuun, sen pljasti auringon ensisäteet. Linnut nukkuivat vielä eikä kuulunut muuta kuin lepakon siipien rähinää ja kissan tassuista lähtevät kevyet askeleet., paitsi myös sirkkojen ja muiden ötököiden sirittelyt. Musta lepakko pysähtyi ja jäi roikkumaan pää alaspäin erään paksun tammen oksasta. Lepakon jalkoihin ilmestyi pienet kengät, jotka alkoivat kasvaa lepakon myötä. Kuono painoi kasaan ja ihmismäiseen muotoon, siivet muuttui käsiksi ja luut ritisivät. Pian lepakon paikalla roikkui pää alaspäin vampyyri neito, punaiset silmät kiiluen. Hän pudottautui ketterästi maahan, kissahalffin viereen joka oli muuttunut innimillisemmäksi.
"Miten pääsit meren yli siinä tilassa?" Karin kysyi kissahalffilta joka virnisti vampyyrin yllätykseksi hyvin iloisesti. "Ihan omin keinoin, älä vaivaa sillä päätäsi." Cherra sanoi. Karin katsoi kuitenkin toveriaan tiukasti silmillään ja aavisti, että vanhempi nainen oli käyttänyt pimeää taikuutta.

Aurinko nousi metsikön ylle, paistaen suoraan heihin ja nini Karin joutui nostamaan kätensä silmiensä suojaksi. "Samperin aurinko." Hän kivahti Cherin napatessa maasta tikun ja hivenen pudonneita lehtiä ja loihti niistä alkemian avulla pienen päivänvarjon ja ojensi sen herkkäsilmäiselle vampyyrille.
"Aavistatko, että meitä tarvitaan täällä tänään?" Cherra kysyi hivenen huolestuneella äänellä, sillä he oleskelivat melko lähellä ihmisasutusta.

Ewer Shadow

Tuuli suhisi puiden latvoissa ja oksistoissa, jonkun liikkuessa varjoja pitkin äänettömästi, mutta kuitenkin varmoin ja nopein liikkein. Hahmon punaiset hiukset heilahtelivat tuulessa hänen pysähtyessä kuuntelemaan ääniä.
"Hmm... Joku on lähellä, voisin vaikka vannoa sen." Ewer totesi iteselleen ja pyyhkäisi punaisen hiussuortuvan jäänsinisiltä silmiltään. Ewer kuunteli ääniä hyvin tarkasti, sillä hän ei halunnut tulla yllätetyksi, mutta hän ei kuullut kuitenkaan kenenkään ääniä. Lintujen laulu ja satunnaiset eläimien räpistelyt saivat nuorukaisen vain ärsyyntymään.

Aurinko oli alkanut jo nousemaan ja se oli saanut Ewerin suhteellisen varovaisen oloiseksi, sillä hän ei ollut tottunut liikkumaan päiväs aikaan, vaikka pystyikin liikkumaan jonkin verran. Ewer katsahti taivaalle ja jatkoi rauhallisesti kävellen matkaansa huolehtien kuitenkin siitä että pysyy varjoissa enemmän kuin valon puolella.

Saiyami Kryan

Saiyami liukui hiljaa puiden oksistoja pitkin kohti kaksikkoa, jonka näki, mutta hänellä ei ollut metsästäminen mielessä, sillä hän oli kuullut killasta, jota kaksikko hallitsi. Hiisi kuitenkin pysyi toistaiseksi piilossaan ja tarkkaili, koska aisti lähistöllä kolmannenkin. Saiyami kuunteli hiljaa lintujen laulua huolehtien jokatapauksessa suojauksestaan kokoajan.

Cherra & Karin

Karin vaihtoi painoa jalalta toiselle, kädet puuskassa. Odottelu otti hermoille, mutta mitä hän sille voi. Cherra oli keräillyt ympäriltään pienen kasan risuja ja lehtiä ja syntetisoi niistä pieniä kuppeja ja huiveja. Kuului vain sähkömäistä rähinää muutaman sekunni välein kun hän leikki alkemialla. Hän kuitenkin tajusi lopettaa Karinin nostaessa etusormen huulilleen, sillä hän tunsi kahden olennon auran. Cherra katsoi toverinsa silmiä ja otti yhden shurikeninsa esille (heittotähti). Lopuista oksista joita oli jäänyt jäljelle hän syntetisoi Karinille jousen ja pari nuolta, jotka vampyyri otti heti käsiinsä, mutta ei jännittänyt joustaan. Cherra kuuli lähellä olevasta puusta kahinaa ja heitti shurikenin suoraan äänen suuntaan. Karin ei ehtinyt edes silmäänsäkään räpäyttää kun kuuli oksan katkenevan.
"Piiloleikti on leikitty, arvon herrat. Tulkaa esiin!" Karin sanoi kylmäkiskoisesti ja osoitti jännittyneellä jousellaan punahiuksista nuorukaista, jonka oli nähnyt varjoissa.

Ewer Shadow

Ewer kuuli Karinin äänen ja naurahti sulautuen täysin varjoihin ja siirtyen jonkin matkan päähän Karinista tuon seläntaakse. Hänpäs on mielenkiintoinen tapaus. Ewer ajatteli ja asteli näkyviin varjosta, jolloin varjon muoto katosi hänen ympäriltään.
"Hyvää huomenta sinullekkin." Ewer totesi lähes yhtä kylmällä äänellä, mutta ei ollut suojautunut millään tavalla. Ewer ei nimittäin aikonut uhmata kaksikkoa.

Saiyami Kryan

Saiyami tunsi oksan jalkojensa alta pettävän ja loikkasi toiselle oksalle, mutta tiputtautui lähes samantien alas.
"Paljastuin." Saiyami totesi itselleen, mutta siirtyi hieman kauemmaksi, sillä lähelle saapunut mies sai hiiden hiukan varuilleen. Hiisi nimittäin oli tavannut tuon aikaisemminkin ja kohtaaminen ei ollut mikään mukava. Hiisi vilkuili kaikkia hyvin vaaleilla silmillään, mutta ei itseasiassa pelännyt ketään, mutta oli varuillaan miehen käytöksestä.

Cherra ja Karin

Karin laski jousen alas ja katsoi kylmästi taakseen tullutta nuorukaista. Se oli pelkkästä kiinnostuksesta kiinni ettei Karin ampunut nuolta Eweriä kohti.
Cherra huokaisi hivenen pitkästyneesti ja meni hakemaan heittotähtensä, joka oli jumittunut syvälel puun runkoon. "Hemmetti." Kissahalffi tuhahti ja repäisi heittotähden irti, saaden käteensä haavan. Ilman minkäänlaista hämminkiä hän piirsi käteensä syntetigrammin ja käsi oli ehjä. Palatessaan silmänräpäyksessä toverinsa ja kahden miespuolisen olennon luokse. Hän jäi seisomaan sivuttain, jotta näki kaikki. Hän siveli etusormellaan hivenen huuliaan. "Mitäs meillä täällä on..." Hän tokaisi itselleen.
"Millä asioilla liikutte, ja jos asia koskee meitä tai jotain kertokaa se nopeasti." Karin kivahti kylmästi, sillä hän ei sietänyt odottelua.

Ewer Shadow

Ewer pysyi hyvin rauhallisena ja vilkaisi Saiyamiin ärsyyntyneenä.
"Olen vain etsimässä siskoani ja kerjäämässä ongelmia. Emmekä kuulu hiiden kanssa samaan porukkaan." Ewer totesi rauhallisella äänellä ja katsoi Karinia jäänsinisillä silmillään suoraan silmiin. Ewer tunsi olonsa hivenen heikon oloiseksi, koska valo oli vaikuttanut häneen jonkun verran.
"Nimeni on Ewer Shadow" Ewer esitteli itsensä kumartaen syvään ja sulautuen hivenen varjoihin.
"Ja te olette?" Ewerin ääni ei ollut mitenkään haastava kuitenkaan.

Saiyami Kryan

Saiyami naurahti ilkikurisesti ja nojasi kantapäihinsä.
"Minä olen kuullut killasta jonka oikea ja vasen käsi olette." Saiyami totesi, mutta hänen äänensä ei ollut leikkisä kuten yleensä. Hiisi oli nyt tosissaan asioistaan. Saiyami oli kerännyt hyvin nopeasti tietoa kaksikosta ja killasta omia reittejään. Saiyami vilkaisi Eweriin, joka ei vaikuttanut uhkaavan ketään heistä.
"Nimeni on Saiyami Kryan." Saiyami totesi laskien viittansa hupun alas antaen monen heti tajua hänen olevan nainen, sillä hän tiesi pukeutuvansa hyvin poikamaisesti ja jopa puhuvankin välillä niin. Hiisinainen oli hyvin vakava tällä hetkellä.

Cherra & Karin

Karin, joka oli kutsunut hiittä herraksi ei punastunut tai mitään, tuhahti vain huomatessaan erehdyksensä. Ei ole minun vikani jos tyttö pukeutuu miesmäiseksi. Vampyyri ajatteli käärmeissään. Nainen katsahti punaisilla silmillään Eweriä, tämän selitettyä mitä hän ainakin teki siellä. Karin tuskin nyökkäsi tai liikautti päätään Saiyamin ja Ewerin esittäydyssä ja ninipä hän antoi Cherralle puheenvuoron. Cherra nyökkäsi hyväksytysti Saiymille, joka oli hyvin selvästi kerännty tietoja killasta. "Cherra olen minä ja Karin on tuo mököttävä vampyyri." Cherra sanoi hivenen ivalisesti ja mulkaisi Karinia joka näki punaista, mutta pysyi hiljaa.
"Karin, pitäisiktö nuori herar Ewerille seuraa kun juttelen Saiyami -neidin kanssa kilalsta." Cherra kysyi tai pikemminkin ehdotti ja Karin suostui siihen pienellä nyökkäyksellä. Karin tarttui nopealal otteella Eweriä kädestä ja lähti taluttamaan tätä pois päin kissahalffista ja hiidestä.
"Jos et ole kiinnostunut killasta, kuten näkyy, sinulla ulkopuoliselal ei ole asiaa kuulla mitään." Karin selitti kylmäkiskoisesti.

Ewer Shadow

Ewer kuunteli Cherraa ja Karinia rauhallisesti ja kuullessaan Karinille suunnatun ehdotuksen pitää hänelle seuraa miehen huulille levisi olematon hymy.

Karinin vetäessä hänet mukaansa tarpeeksi kauaksi hiiden ja kissahalffin luota. Ewer tutki Karinia katseellaan jonkin aikaan huomaamattomasti ja nyökkäsi.
"Minulla taitaa olla suuri kunnia pitää neidille seuraa." Ewer totesi lumoavalla, mutta hivenen huvittuneella äänellä. Miestä ei häirinnyt ollenkaan sivuun joutuminen, sillä hän ei todellakaan viihtynyt hiiden läheisyydessä.

Saiyami Kryan

Hiisi naisen huulille levisi pirullinen hymy, kun hän jäi Cherran kanssa kaksin, mutta pystyi olemaan järkevä, vaikka hänen ailahtelevasta luonteesta olisi voinut päätellä toisin. Saiyami nojasi hiukan kantapäihinsä ja hänen suipot korvansa värähtivät.
"Noniin.." Saiyami totesi vaimeasti ja virnisti.

Cherra & Karin

Karin päästi irti Ewerin kädestä, mutisten jotain, että älä neidittele. Hän kääntyi toista kohti, antaen nyt kasvoileen pienen, hivenen kiltin hymyn.
"Vihdoinkin, Cherra pääsi asiaan." Karin sanoi, sillä hän oli tuntenut jotakin vetoa toista kohtaan koko tapaamisen ajan. "Istu." Karin sanoi tai pikemminkin komensi, istuutuen itse kiven päälle samalla siloitellen mekkoaan. Karin sulki päivänvarjon ja asetti sen itsensä vasemmalle puolelle. "No, herra Ewer. Onko teillä jotakin puheenaihetta hihassanne, jonka voitte ksikaista esiin noin vain?" Karin kysyi, sillä hän ei ollut tottunut puhumaan kenenkään muun kuin Cherran kanssa.

"Istu." Cherra sanoi samaan aikaan Karinin kanssa, tietämättä kuitenkaan sitä itse. Itse hän istuutui polvilleen ja laittoi kädet syliinsä. Naisen silmät hivenen siristyivät. "Mitä kaikkea olet saanut selville killasta, Immortaliksesta?" Cherra kysyi nyt asiallisesti. Äänestä tuskin erotti minkäänlaista äänensävyä, aivan kuin hänen puheensa olisi soinut puissa, mutat se johtui ettei puhe saanut joutua kenellekkään muulle.

Ewer Shadow

Ewer kuunteli huvittuneena Karinia ja istuutui Karinin käskystä. Ewer katsoi Karinia uteliaana ja virnisti hivenen pirullisesti.
"No minähän voisin jopa kysyä sinun elämstäsi. Oletko ollut koko elämästi vampyyri? Tai miten kauan olet tuntenut ystäväsi Cherran?" Ewer oli hyvin uteliaalla tuulella ja hän pyyhkäisi yhden mustan hius suortuvan silmiltään, vaikka yleisesti hiukset olivatkin punaiset.

Saiyami Kryan

Saiyami istui maahan ennen Eweriä omalla tahollaan ja kuunteli hyvin tarkkaan Cherran sanoja.
"Jonkin verran itseasiassa, sillä kerään tietoni mielenkiintoisella tyylillä." Saiyami totesi neutraalilla äänellä ja hän ei enään hymyillyt pirullista hymyään.
"Tiedän jotenkin killan johtajastakin, mutta hänestä en paljon, koska tiedon saanti on vaikeaa. " Saiyami totesi hiljaisemmalla äänellä katsoen lähes valkeilla silmillä Cherraa silmiin. Hiisinaisesta ei olisi voinut uskoa että hän osasi käyttäytyä järkevästi, mutta olihan se pakko uskoa jos Saiyami ei vieläkään ollut tunaroinut mitään.

Cherra & Karin

Karin risti jalkansa, aivan kuten aatelisetkin. Hän yritti näyttää loukkaantuneelta kuullessaan miehen kysymyksen, mutta onnistui siinä erittäin huonosti. Häntä pikemminkni nauratti Ewerin mielenkiinto.
"Vampyyri olen ollut koko ikäni ja mitä Cherra -neitiin tulee, olen tuntenut hänet lapsuudesta asti." Karin sanoi lyhyesti, yrittäen hymyillä hivenen. Hänestä tuntui hyvältä olla Ewerin kanssa kahdestaan. "Olet itse varjovampyyri, jos osun oikeaan. En tietenkänä halveksi sinun rotuasi, mutat sehän on yksi poikkeuslaji vampyyristä? Sanon tämän sillä perusteella, että hiustesi väri muuttuu." Karin mainitsi asian melkeimpä huomaamattomasti.

"No, johtajamme pitääkin matalaa profiilia." Cherra sanoi hivenen ärsyyntyneesti, sillä killan johtaja ei ollut antanut itsestään mitään tietoa kolmeen kuukauteen ja antanut vain heille käskyn etsiä lisää uusia kiltalaisia.
Kissahalffi katsahti hivenen Karinia, jolla selvästi oli menossa jonkinlainen luento. Samalla nainen pirisi vasemmalla kädellään syntetigrammin, jonka avulla loi pienen suojakuvun itsensä ja Saiyamin ympärille. "Nyt voin puhua luottamuksellisesti. Voinen ilmoittaa tässä vaiheessa, että jos petät killan, kuolet. Lähdettyäsi suojakilvestä yllesi tulee kirous jota ei voi noitua pois." Cherra selitti nyt hyvin vakavana. Seuraavaksi hän kaivoi vaatteidensa alta pienen pussin, jonka sisällön hän tiputti maahan heidän kahden väliinsä. Maahan ilmestyi punainen lilja, risti ja piikkilankaa. Hiljaisuudessa Cherra sitoi nuo kolme esinettä yhteen ja liitti ne toisiinsa verellään. "Tämän seremonian jälkeen nämä kolem esinettä tulevat taas erikseen." Cherra selitti systeemin. Kissahalffi pyysi Saiyamia ottamaan yhdistyneet esineet käteensä ja samalla hän alkoi puhumaan nini nopeasti ettei kukaan muu kuin hän saanut selvää sanoista.

Ewer Shadow

Ewer katsoi Kariniin huvittuneena ja hänen kätensä muuttui varjomaiseksi hetkeksi, mutta palautui ennalleen.
"Osaat hyvin päätellä lajini. Kyllä olen vain varjovampyyri, joka ei ole ehkä alempiarvoinen vampyyri laji tai sitten on." Ewer totesi ja virnisti hivenen pirullisesti.
"Poikkeuslaji todellakin. Meitä varjoja on minun lisäkseni ainakin kymmenen." Ewer lisäsi ja naurahti. Ewer ei tiennyt oliko hänen lajiaan muita kun hänen sukunsa ja yksi toinen suku.
"Shadowin suku on pieni, sillä meidän suvusta on tapettu lähes kaikki paitsi minut ja kaksi veljeäni ja kolme siskoani." Ewer totesi, mutta ei ollut todellakaan katkera, sillä hänen äänensä oli pikemminkin jäinen.
"Silmien värinmuutoksesta meidät paremmin tunnistaa pikemminkin." Ewer totesi ja sulki silmänsä hetkeksi. Ewerin avatessa silmät ne olivat täysin punaiset eivätkä enään jäänsiniset.
"Vaikutat kiinostavalta." Ewer totesi kuin ohimennen ja hän hymyili hiukan pirullisesti.

Saiyami Kryan

Saiyami kuunteli Cherraa tarkasti ja hän oli vakavoitunut selkeästi aikaisemmasta. Hän ei myöskään välittänyt kirouksesta joka lankeaisi hänen ylleen suojakentän alueelta poistumisen jälkeen.

Saiyami teki mitä Cherra käski ja otti esineen käteensä kuunnellen tuon nopeaa puhetta, mutta ei edes yrittänyt saada sanoista selvää. Saiyami oli nyt hyvin hiljaa, ehkä siksi että hänen mieleensä ei tullut mitään tai siksi että hän mietti muutamia asioita.

Cherra & Karin

Karin näki hivenen Ewerin kättä varjomaisessao lomuodossa, haluten kommentoida, mutta jätti sen siihen. Hän nyökäytti päätään huomaamattomasti. "Olisitko tyytyväinen, jos sukusi pääsisi jatkamaan varjovampyyrin harvinaista verta?" Karin kysyi hivenen huvittuneena. Vasta silloni vampyyri itse huomasi astuvansa vapaaehtoisesti ulos kylmästä kuorestaan, ainakin osittain jos ei nyt ihan kokonaan.

Cherra, joka oli tehnyt kaiken nyt mitä tarvittiin killan liittymiseen, mietti miksi sellainen määrä sanoja tarvittiin maailman tyhmimmän näköisempään rituaaliin. Kissahalffi pyysi esinettä takaisin, joka muuntautui takaisin ennalleen koskettaessaan uudestaan naisen verta. Suojakupu poistui, mutat jäi hivenen värjymänä sinen tänen kunnes lopulta katosi. "Olet nyt virallisesti Immortalis killan jäsen. Tiedät missä päämaja on, sen kertoo merkki selässäsi." Cherra neuvoi ja toivoi, että merkki oli tullut näkyviin Saiyamin selkänä, sellaiseksi että kiltalaiset näkivät sen. "Tämä tapaaminen loppuu nyt tähän." Hän lausahti hivenen huvittuneesti antaen katseensa käydä Ewerissä ja Karinissa.
"Karin, tuletko vai jäätkö?" Cherra kysyi hivenen hämmentyneellä äänensävyllä. Vastausta odottamatta nainen lähti.

//Olisin sitä mieltä, että olisiko nyt sopiva aika jättää Ewer ja Karin kahdestaan metsikköön, jotat he voivat tutustua toisiinsa paremmin. =)//

Ewer Shadow

Ewer huvittui hiukan Karinin kysymyksestä, sillä ei ollut aiemmin miettinyt oikeastaan sitä. Hänen siskollaan oli kyllä kasvatteja, mutta ei omia jälkeläisiä ja hänellä oli vain suojeltava, mutta ei todellakaan jälkeläisiä.
"Ainahan sitä oman sukunsa verenperintöä haluaisi jatkaa." Ewer totesi rauhallisella äänellä. Ewer oli huomannut mielenkiintoisen muutoksen Karinissa, mutta se ei johtunut hänen lumoavasta puhetyylistä.
"En ole pahemmin naisiin aikaisemmin tutustunut." Ewer totesi hiljempaa ja virnisti hivenen pirullisesti.

Saiyami Kryan

Saiyami oli ojentanut esineen osat takaisin Cherralle ja vilkaissut Eweriin ja Kariniin päin ja hymähtänyt hiukan. Saiyami lähti suosiolla omille teilleen, sillä ei aikonut puuttua tuollaiseen tilanteeseen jossa kaksi vampyyriä pääsevät tutustumaan lähemmin.

//voisihan sitä.

Karin

"Sinulla on oppitunti vajaus naisista." Karin sanoi viekkaan leikkisästi. Karin oli hätistänyt Cherran pois pienellä nopealla vilkaisulla. Vampyyri siisti mekkoaan hiljaisena, katse maahan painettuna. Hän toivoi, että Ewer rikkoisi hiljaisuuden joka oli jälleen kerran laskeutunut. Hän avasi päivänvarjonsa ja nosti sen olalleen, jotta aurinko ei paistaisi häneen suoraan.

Puiden lehdet kahisivat koskettaessaan toisia lehtiä ja se loi melko harhailevan sävelen, mukaan sekoittuen pieni tuuli. Karin pysyi vaiti, leijuen tällä kertaa omissa oloissaan, tuijottaen tyynesti Eweriä suoraan silmiin. Jokin tuossa nuorukaisessa sai Karinin rauhalliseksi ja tuntemaan itsensä tärkeäksi.

Ewer

Ewer joutui hiukan miettimään mitä sanoi, mutta kyllä hänen mieleensä aina jotain tuli. Hiljaisuus häiritsi Eweriä, mutta nuorukainen vaikutti muuten rauhallisena.
"Mikäs teidät on muuten tänne alueelle tuonut muuten?" Ewer kysyi kallistaen päätään ja hymyillen vinosti. Miehelle oli tullut telepaattinen viesti, joka oli saanut hänet hiukan mietteliääksi, mutta se ei ulkoisesti nuorukaisesta näkynyt. Joku oli siis tappanut Shadowin sukuun kuuluvia. Ewer ajatteli syvällä mielessään.
"Onko sinulla muuten suvusta ketään elossa?" Ewer kysyi hiukan uteliaasti, mutta rauhallisella äänellä. Nuorukaista hiukan kiinosti naisen elämä ja joku muukin kiehtoi nuorukaista.

Karin

"Ei oikein mikään. Halu vaihtaa vain maisemaa." Karin sanoi hivenen huvittuneena. Hän nousi seisomaan ja meni Ewerin viereen, pitäen kuitenkin parin kymmenen sentin välin. Hän tunsi pienen sähköisen ilmavirran mielessään. Nuorukaiselle oli tullut selvästi telepaattinen viesti. Karin mietti miten viesti meni, mutta se oli selvästikkin yksityiskohtainen. Vampyyrityttö mietti hetken vastaustaan Ewerin kysymykseen ja päätti pysyä totuudessa. "Vanhempani kuolivat melko pian kun synnyi, tai ainakin tätini kertoi niin minulle. Nyt olen ainut Anju -suvun perillinen." Karin sanoi entistä viileämmin. 'Mitä minä hänelle vihoittelen, minun pitäisi olla vihainen aatelisille.' Karin mietti samalla purren huultaan itse huomaamatta sitä.
"Oletko kunnossa? Tunsin kuinka sinulle tuli telepaattinen viesti." Karin sanoi unohtaen viileyden äänestään.

Ewer

Ewer katsoi Kariniin rauhallisesti. Telepaattinen viesti oli tuonut huonoja uutisia hänelle.
"Minun lisäkseni on elossa enään lainsuojaton siskoni Jillie Shadowin suvusta." Ewer totesi rauhallisesti ja piilotti sekavat tunteensa syvälle mieleensä. Mies oli hiukan hämmentynyt, sillä heidän sukunsa oli vahvin varjovampyyri suku.
"Olen kunnossa kuitenkin." Ewer sanoi hymyillen vinosti. Nuorukaisen mielessä oli kuitenkin pienimuotoinen sekasorto.
"Shadowin suku kestää." Ewer lausui yllättävän kylmällä äänellä. Ewer oli yllättävän rauhallinen.
"Sinä vaikutat hiukan huolestuvan minusta." Ewer lausui kysyvän oloisella äänellä.

Karin


"Niinkö?" Karin sanoi, punastuen sisään päin. Voi herran jestas, minusta on tulossa äidillinen. En kestä sitä! Karin ajatteli kauhuissaan jah uomaamattaan hän siirsi kätensä molemmille poskilleen ja näytti kauhistuneelta. Pupillit pienenivät ja suu valahti hivenen auki. Kuitenkin hän palautui todellisuuteen silmänräpäyksessä kun hän sai alitajunnaltaan viestin todellisista liikkeistään. Karin laski kätensä nolona alas ja suunsa. Pupillit laajenivat jälleen normaaliin kokoonsa. Vampyyri katsoi Eweriä silmiin, tällä kertaa normaalina, jäätävänä.

Ewer

Ewerin huulilla kävi pirullinen hymy Karinin mennessä hetkeksi sekaisin, mutta hymy katosi kylmäksi katseeksi hyvin pian.
"Niin.." Ewer totesi jopa jäätävästi. Hän oli saanut mielensä sekasorron järjestykseen ja oli nyt sisäisesti, sekä ulkoisesti rauhallinen.
"Minua ei haittaa huolehtivaisuus, koska minä olen joutunut huolehtimaan muista, eikä minusta oltu huolehdittu ollenkaan." Ewer totesi rauhallisesti, jopa kylmällä äänellä. Miestä kiinosti Karinin ajatukset ja nainen kokonaisuudessa. Naisen kylmän ulkokuoren alle peittyi jotain hyvin kiintoisaa, jonka Ewer aikoi kaivaa esiin.
"Kylmä ulkokuoresi ei taida olla oikea minäsi?" Ewer lausui lumoavan kylmällä äänellä.

Karin

Karin näytteli olevans luokkaantunut Ewerin viimeisestä lauseesta. "Ja mistä herra mahtaa niin päätellä?" Karin kysyi jotenkin kylmän leikkimielisesti. Viimeksi hän oli sulanut kylmästä ulkokuorestaan pari vuotta aikaisemmin.
Karin ryhtyi pyörittelemään yhtä yksinäistä suortuvaansa etusormensa ympärille. "Onko sinulla... valittua?" Tyttö kysyi vaiteliaana, lähinnä flirttailevana. Jos ei olisi hän olisi ollut yllättynyt sillä hyvin usein noin komealla nuorukaisella oli joku mielitetty. Karin puraisi huultaan, pyöritellen vieläkin hiussuortuvaansa sormissaan.

Ewer

Mies oli hetken hiljaa ja kuunteli Karinin ääntä, josta oli alkanut pitämään pikkuhiljaa. Hän hämmentyi sisäisesti Karinin kysymyksestä, mutta ulkoisesti ei näkynyt mitään.
"Ensimmäiseen kysymykseen vastaan yksinkertaisesti, näen herkästi toisten sisimpään." Ewer vastasi neutraalilla äänellä ja katsoi Karinia hymyillen leikittelevästi.
"Toiseen kysymykseen vastaan..." Ewer vaikeni hetkeksi ja näytti kuin hän olisi katsahtanut ympärilleen huomaamattomasti.
"Ei.. Minulla ei ole valittua." Ewer lausui rauhallisella, hiukan jopa hiljaisella äänellä. Mies vaikeni pitkäksi aikaan.
"Sinullakaan ei taida olla?" Ewer lausui hiukan leikkisän kysyvästi ja hänen katseessaan kuvastui leikkisä pirullisuus ja flirttailu.