Rommia ja jotakin muuta ylimääräistä.

Lauranna Gibs

Hämärä iltarusko paistoi kauniisti yli vuoriston. Tumman siniset silmät tuijottivat rommipullon pohjaa, mikä oli miltein tyhjä. Nainen laski pullon hitaasti pöydälle, nuolaisten huuliltaan ihanan rommin maun. Lauranna silmäili majataloa, joka nyt soi hänelle ja osalle hänen miehistölleen rauhallisen alkuillan, ilman kuningattaren vartiokaarteja. Hän naputteli puista pöytää sormillaan, joiden osuessa siihen kolahtivat ja ääni kaikui hiljaa ruokasalissa. Nainen ei voinut antaa pienen hymyn tulla kasvoilleen. Hän oli onnistunut pyörittämään majatalon isännän pikkusormensa ympärille niin, että tämä ei paljastaisi missä Lauranna miehistöineen oleskeli hiljaisina iltoina. Lauranna nosti hieman vasenta kättään ja pian hän kuuli kuinka majatlon isäntä haki kellaristaan kaksi rommipulloa. "Kelpaavatko nämä teille?" Mies kysyi, kumartaen ja ojentaen rommi pulloja kohteliaasti. "Laske ne siihen pöydälle ja vie tuo pois." Lauranna sanoi hiljaa, mutta käskevästi, osoittaen miestä joka makasi pöydän päällä, vähän matkan päässä ovenpielestä. Miehellä roikkui tyhjä viina pullo kädessään ja hän kuorsasi säälittävän kovaäänisesti.
"Hän ei kunnioita ollenkaan meitä 'korkea' arvoisempia." Lauranna sihahti vieressään istuvalle naiselle.

Ruskea hiukset oleva nainen kenellä oli hiukset nutturalla asteli sisään varmoilla jaloilla. Silmillä hän katsoi tilannetta, mutta häntä ei pelottanut merirosvojen katseita. Hän hän oli vain eläimien kanssa tekemisessä. Taistelu oli hänelle erikoista aseilla ja muilla tekniikoilla. Nainen istui nurkka pöytään kun hän oli tilannut juomansa. Juodessaan hän katsoi ikkunaan välillä.

//Tervetuloa peliin.. //

Nainen katsahti välinpitämättömästi ovesta juuri astelleeseen naiseen. Lauranna avasi silmät pyörien päässä toisen rommipullonsa, tönäisten samassa pöydässä istuvaa naista, joka oli ilmeisesti sammunut. Kapteeni nojasi laiskan puoleisesti tuolin selkänojaan, rommin alkaessa vaikuttaa häneen. Ruokasali pyöri hänen silmissään ja pullo luiskahti pöydälle, mutta ei kaatunut. Majatalon isäntä tuli naisen luokse, pyyhkien käsiään likaiseen rättiin. "Saako olla jotakin syötävää?" Ennenkuin Lauranna ehti sanoa mitään, kohteliaana isäntänä mies meni uuden tulokkaan luokse. Se ei paljoakaan ruskea hiuksista naista vaivannut, eihän olisi pystynyt syömään mitään. Nainen hörppäsi pari kertaa pullosta, mäskästen sen pöydälle ja nousten tuolistaan ja kulkien ikkunaa kohti. Samalla hän käveli päin pöytiä ja miehistönsä jäseniä. Miehistön harvat jäsenet, jotka olivat päässeet kapteeninsa kanssa ryypylle, olivat tottuneet naisen humalakävelyyn. Lauranna pääsi lopulta ikkunan luo ja nojasi sen puisiin karmeihin. "Kauniita kukkia." Hän sopersi osoittaen sormillaan kanoja, jotka tepastelivat pihaa ympäri. Pienet lapset juoksivat vieläkin torin keskustassa.

Nainen katsoi ikkunasta ulos, mutta häiritsevä juopahtanut nainen häiritsi häntä hieman. hän katsoi juovahtanutta naista välillä, ettei se vaan tuli häntä kiusamaan ja kaataisi pöydän edestä. Kuitenkin nuttralla oleva nainen katsoi enemmäkseen ulos, mitä kaupungin lapset ja aikuiset puuhasivat ulkona. Hän joi omaan juotavaa omassa rauhassa ja tahtiin.

//kiitos//

//Ihan näin uteliasessa mielessäni mietin, olisiko sinulal jonkinlaista toivomusta tähän meidän peliimme? Tappelua, salavihvaista jutustelua?//

Lauranna silmäili vieressään olevaa naista. Vaikka hän ei yleensäkään piittaa toisten ulkonäöstä, toinen nainen pisti silmään jotenkuten. Hiukset nutturalla eikä ollenkaan juopuneena tai muuta, mitä Lauranna itse oli, juopunut ja hiukset hapsottivat joka paikkaan. Vähän aikaa käännettyään katseensa taas ikkunasta ulos, merirosvon polvet pettivät ja tämä horjahti lattialle, hörpäten huikallisen rommia, joka oli kyllä taas lopussa. Tavallisesti Lauranna olisi nostanut siitä kamalan melun, mutta häne tuskin pysyi pystyssä. Ikkunan karmit olivat nyt naisen leuan korkeudella. Nainen otti ikkunan karmeista kiinni toisella kädellään, pitäen rommipulloaan toisessa, ja nousi ylös. Hän jäi siihen ikkunaan tuijotellen yötä joka oli hiipumassa kylän ylle ja punamusta pukuisten vartioiden viisipäistä riviä.

Nuoren näköinen mies asteli tyytyväisenä sisään majatalon ruokasaliin. Monen päät käänsivät päätään tätä kohti. Miehen hiukset olivat kiinni takanaan ja yllään vaaleahko avoneinen paita. katseet enemmänkin osuivat miehen korviin. Ne olivat suipot ja pitkät. Miehen tyyli kävellessä oli jokseenkin epänormaali. Hän käveli rennosti eikä yhtään niin, että olisi ollut vieras talossa. Hän tuli tiskille, jolloin kääntyi ympäri ja katsoi vieraita.
- Tervetuloa ruokasaliin, arvon vieraat. Mies sanoi. Hänen suupielissään oli upea hymy, joka sai monet naiset salissa hymyilemään. miehen kasvot olivat ehkä hiukan kalpeat, mutta niissä näkyi hiukan rusehtavaa sävyä silti. Mies nojasi pöytään kummallakin käsivarsillaan. Etuhiukset valahtivat miehen silmille, jolloin hän siirsi niitä toisella kädellä.

// Jos sopii, niin voinko tulla teidän kanssa keskustelemaan...//

//Ajattelin enemmäkseen jutustelua//

Nainen hätkähti heti kun Nainen oli rojahtanut pöydän alle. Pää ja katse likuivat katsomaan naista. Pääsikö nainen ylös omin auvun vai pitää naista auttaa. Suna ei ollut paljonakaan kiinostunnut naisen humaluudesta. Miksi pitäisi huoda humalaan, että ei tiedä itse missä on mitä. Oliko edes syytä juoda itse humalaan ja varsin niin että ei tiedä missä mennään. Pää ja katse siirtyi takaisin ulos ja hän oli tilannut uuden saman laisen juoman mikä oli aijemmin oli tilannut. Suna käänsi katseen mieheen, joka huudahti vieraillee, mutta nopeasti hän käänsi pään toiseen suuntaa ja eikä piitannut.

//minulle käy//

//Tervetuloa mukaan ^^//

Lauranna käänsi selkänsä ikkunalle ja tuijotti nuorta miestä, joka oli selvästi baarin omistaja. Hän olisi mennyt pyytämään heti paikalla lisää rommia, mutta naisen jalat eivät jaksaneet liikkua ja hän tyytyi seisomaan siinä paikoillaan. Pari hänen miehistään tai siis naisistaan kipaisi hänen luoksene ja osittain taluttivat ja osittain kantoivat Laurannan pöytään. "Nyt kun rommi on loppu ei sitä paljoakaan enää tarvita..." Lauranna sanoi hiljaa. Naisen pää oli jo selviämään päin. Naisen katse oli nyt kiinnittynyt mieheen ja etenkin tämän korviin, pitkiin ja suippomaisiin. Haltia. Lauranna tutkaili miestä, pieni virne suupielessään. Tänä iltana hän aikoisi käyttäytyä siivosti ja jutella eri ihmisten kanssa. Lauranna käveli nyt omin jaloin takaisin ikkunalle, jonka lähellä toinen nainen vielä seisoi.
"Iltaa." Lauranna totesi kohteliaasti.

//Tuli mieleen, että peivuorot olisivta hyvät, eli: Elsku, Tarza ja Ay..
Sanokaa vain jos ei käy //

// juu käy ^^//

Mies katsoi vieraita ja astui sitten tiskin toiselle puolelle. Pieni liila lohikäärme lennähti sisään ja laskeutui tämän olkapäälle. Hiro katsoi tätä ja rapsutti sitten tämän leuan alta hiukan.
- Tulithan sinäkin... Hiro snaoi hiljaa. Sitten hän aukasi pienen viini pullon ja kaatoi itselleen lasiin. Hän heilutti lasia käsissään ennen kuin joi siitä hiukan. Hiro tunsi monen katseet tässä ja sulki silmänsä. Hän tiesi että hän vetisi huomiota itseens'ä, mutta ei sentään noin paljoa, koska olihan hän jo monta vuotta pitänyt paikkaa pystyssä. Pari merimiestä tuli tiskille ja istahtivat sitten siihen. Hiro hymyili miehille ja nojasi heidän eteen.
- Vai että olette etsimässä keinoa löytää helppo tie Grand palace:en, vai? Hiro sanoi. Sitten hän jätti lasinsa viereensä.
- Sinne on helppo päästä kun purjehditte sen lähellä olevaa saarta pitkin. N. 500 metriä sen vierestä. Mutta varokaa, sillä siellä on kareja vähän väliä estääkseen sitä tietä hyödyntämästä oikoreittinä. Sen läpipääsyyn tietää vain harvat vastauksen..vain Hiro jatkoi. Miehet näyttivät maansa myynneiltä. Hiro kuitenkin virnuili taas.
- Mutta kun kerran olette siinä, niin mikä etten neuvoisi sitä. Hiro sanoi. Miehet näyttivät taas paremmalta ja tulivat hiukan lähemmäksi Hiroa.
- Ne Karit menevät sik sak:ia 50 metrin välein. Sitä on vaikea mennä liian ison laivan kanssa. Hiro kuiskasi miehille.

// niin minullekin käy//

Suna hieman hätkähti kun humalainen nainen astui häntä vasta pääätä, mutt hän ei tehnyt mitään.
- Hyvää iltaa sinullekkin, mutta minusta on kuitenkin päiväs aikaa vielä. Suna sanoi.
Kuitenkaan hän ei hallunt pahoittaa naisen mieltä. ruskeaa naista hieman pelotti, kun hän ei ole joutunut olla mitään tekemistä juovuksien naisten kanssa. Sunarin tuli pieni hymy, mutta se ei ollut aito, kun häntä hieman pelotti, että mitä voisi tapahtua seuraavaksi. hyppäisikö humalainen nainen päälleen tai kaataisi hänen pääleen jotain, mikä ei lähde helposti vaatteista. Mitä tahansa oli mahdollista tapahtua. Pelkoaan Suna ei näyttänyt ja alkoi pitämään päätänsä kylmänä, ettei hän vai suutuisi pahasti humalaiselle naiselle.

"Hei, älä pelkää." Lauranna yritti hieman rauhoitella toista naista. "En minä enää niin pahasti ole humalassa, luulisin." Lauraan sanoi, kuulten haltian neuvovan merimiehiä karien ohi.
"Anteeksi." Nainen sanoi ja käveli tiskille, istuutuen niin lähelle miehiä, jotta kuulisi heidän keskustelunsa. Vaikka hän tunsi meren jotenkuten hyvin, mutta tietä Grand palace:en hän ei tiennyt, se hänen oli pakko tunnustaa.
"En haluaisi häiritä teidän keskusteluanne, mutta olisiko jotain juotavaa?" Lauranna kysyi vanhaan prinsessa -tyyliinsä. Mitä iloa oli ollu prinsessa, jos häntä paraikaa syöstiin varakuningattaren ja prinsessan valtaistuimelta. Naisen katse kierteli tuttuun tapaan ympäri ruokasalia, naputtaen samalla sormillaan puiseen tiskiin.

Hiro keskeytti kuin seinään neivomisen kun nainen tuli heidän luokseen.
- Mitä juotavaa neidille saisi olla? Hiro kysyi. Merimiehet nyökkäsivät ja perääntyivät sitten supattaen keskenään. Hiro katsoi Laurannaa ja hymyili.
- Eikö juominen olisi hyvä lopettaa ajoissa? Ettehän aijo mennä noin merille? Siitä ei tule mitään. Hiro sanoi laurannalle. Mies nojasi taaksepäin ja otti viinilasina käteen taas. Hän joi sen yhdellä kulauksella alas kurkusta. Hän laittoi sen alemmas hyllylle, missä oli enemmänkin likaisia laseja.

Suna yritti joten kuten hymyillä naiselle.
- en minä pelkää osittain teitä. Suna sanoi.
Hän kääntyi naisen päin kun hän asteli pois hänestä päin ja asteli miehen luokse. Hän nojautui toiseen käteensä ja katsoi mitä oikein nainen teki ettei kai juovuksissa oleva naine pyytäisi lisää juomaan, mutta naisen ilme oli toinen lainen Sunarin mielestä. Suna jäi katsomaan mitä he oikein tekivät tällä hetkellä ja mistä he oikein puhuivat.

"Olisiko rommia tai jotain muuta kevyttä?" Lauranna kysyi Hirolta, pyöräyttäen sormeaan. Vaikka rommi sekoitti vielä naisen päätä, tämä sai jotenkuten selvää miehen puheesta.
"Kuka sinä olet minua lopettamaan juomiseni?" Nainen kysyi, huojahtaen melko rajusti olosuhteisiin nähden, mutta esti tippumisensa tuolilta tarraamalla kynsin kiinni tiskistä. Pari hieman vanhempaa naista, jotka kuuluivat Laurannan miehistöön, tarttuivat häntä käsistä ja yrittivät viedä hänet pois tiskiltäpahoittelevan näköisinä, mutisten jotakin, ettei heidän kapteeninsa yleensä ole näin pahasti humalassa. Lauranna repäisi kätensä vapaiksi naurahtaen ja laski päänsä tiskille. Pieniä naurunpyrähdyksiä purkautui naisen suusta, tämän katsellessan tiskin puisia uurteita.

Hiro katsoi pudistaen päätään.
- Pystyn sanomaan sinulle, milloin lopettaa, koska olen elännyt paljon kauemmin kuin te nuori neiti. Hiro sanoi hymyillen. Sitten hän kaivoi esiin pienen pullon rommia.
- Tuo on nyt sinulle loppu illaksi. Hiro sanoi. Mies kääntyi ympäri ja mutisi jotain itsekseen:
- Tunnen meret ja meren käynnin kuin omasta taskustani. Tiedän enemmän kuin arvaatkaan.

Suana katsoi naista, joka halsui n'htävästi ennemmän viiinaa tai jotain muuta väkevää juomaa. Hän ei voinnut uskoa siihen miten nainen pysttyi juomaan noin paljon ja nopeassa tahdissa.
Suna käänsi kuintenkin toiseensuuntaan katseensa ennen kuin kaikki ihmetteliväisit miksi hän tölläisi jotakuta. Ulkona oli vaihtunut sääkin tähän asti.

Nainen nyökäytti päätään. "Olkoon niin." Hän sanoi, ottaen pullon ja sitoen sen vyöhönsä, mutisten; " Siltä varalta jos tappelussa tarvitsee..."
Lauranna katsahti pikaisesti haltiaa, silmiään hieman pyöräyttäen. Vaikka nainen ei halveksinut erilaista olentoa kuin hän itse tai muut ihmiset haltiat olivat nykyään niin harvoin näkynyt.
"Seilasit paljon 'nuorena', eikö vain?" Lauranna kysyi kuin muuten vain, mutta tällä kertaa hän oli utelias miehen suhteen, sen jälkeen kun hän saisi jotenkuten puristettua irti miehestä hän siirtyisi tapaamansa naisen puoleen. Rommi teki häneen sellaisen vaikutuksen, että hän oli hieman hilpeä ja utelias, josta osa miehistöä kärsi hyvinkin paljon.

Hiro kääntyi ympräi ja hymyili naiselle.
- Voihan sen niinkin sanoa. Hiro sanoi hymyillen. Sitten hän katsoi kun lisää tungosta astui sisälle. Hän taas jou´tuisi ylitöihin, koska ei ikinä jättänyt työntekijöitään yksin yö myöhään tränne. Hän pärjäsi aina yksin iltasin. Sitten hän nauroi naiselle.
- Nuorena? Voihan sen niinkin sanoa todellakin. Olenhan nyt 786 vuotta vanha... Hiro sanoi.

Suna kuunteli osittain mitä mitä he puhuivat tiskillä. Nainen nousi ylös hatuu oli peitti naisen silmät ja hän asteli tiskille. Hän maksoi mitä hän oli juuri huonnut ja samalla hän tilasi kolmannen. Samalla hän ei voinnut olla kuulematta mihen sanoneen hänen ikänsä. huulet liikahti ja katsoi hintaa. Hän alkoi kinata hieman toisen tarjoiliankanssa kina hinnasta kun oli tarjous menossa.

"Ihmisissä olet kuitenkin 27-30 vuoden paikkeilla, jos nyt oikein lasken.." Lauranna sanoi, pieni pilke silmäkulmassaan. Kaikkien huonoksi, että hyväksi onneksi matematiikka ja purjehteminen oli ollut naisen vahvimpia puolia hänen lapsuudessaan.
"Asutko sinä täällä majatalossa vai ihan omassa, omassa kodissasi?" Nainen kysyi hymyillen hieman. Nainen vilkaisi syrjäkarein toista naista, joka näköjään kinasi tarjoilijan kanssa jostakin asiasta. "Oletko nähnyt paljonkin maailmaa?" Lauranna kysyi puoliääneen haltialta.
"Olen muuten Lauranna, muut tiedot saat poimia itse jostakin." Nainen sanoi säyseästi.

hiro hymyili Laurannalle.
- Olet oikeassa. Ihmisten isässä ole jotakuinkin sinnepäin. Hiro sanoi. Hän katsoi tarjoilijaa ja naista, joka hänen kanssa kinasi. Sitten hän kääntyi uudelleen Laurannan puoleen.
- Asun tämän rakennuksen ylimmässä kerroksessa. Hiro sanoi,. - Siellä on sellainen pieni asunto, jonka olen omistanut nämä vuodet tämän lisäksi. Hän jatkoi. Sitten Mies palveli nopeasti toista asiakasta, kuka tuli pyytämään juotavaa.
- Olenhan minä. koko ikänäni en ole pysynyt paikoillani. Vaikkei sitä uskoisi, kun olen omistanut tämän paikan jo monta vuotta. Hiro sanoi.
- Olen Hiro Dalay. Jos et ole sattunut kuulemaan jo. Hiro esitteli itsensä.

Suna taas riiteli mies tarjoilian kanssa. Kakki oli näytti huonaolta asialta.
- Tuossa lukee selvästi seinällä. Viidellä saa kolem kaakao kuppia ja kermat mukana. Suna sanoi.
- Niin, mutta jos ostaa yksi tellen niin se on normaali hinta. Hyvä neiti asiat ovat niin. ies tarjoilija sanoi voimakkaalla äänellä.
Suna keksi monia syitä sen lisäksi. asiat olivat parempia syitaä mikä oli aluksi.
- Tuota noin. Meillä on nytkin aika ruuhkaa. mies tarjoiliaj sanoi.
- On kyllä ihme että jaksatte palvella valittavaa asiakasta. Suna sanoi vastaan.
Mies ei vastannut pariin otteeseen.

"Kiva tavata." Nainen sanoi, virnistäen pikaisesti. "Olenkin miettinyt kenen tämä osasto on tässä majatalossa." Hän kehui. Lauranna kääntyi tuolillaan riitelevän naisen ja tarjoilijan suuntaan, tuhahtaen hiljaa. "Anteeksi hyvä herra, mutta tänään voisitte tehdä poikkeuksen," Lauranna sanoi, vilkaisten Hiroa "jos se vain sopii. Tarjoan hänelle ne kaakaot minun piikkiini, jos ei muuten."
Hän oli itsekkin yllättynyt avokätisyydestään, mutta mikä tehty on tehty. Nainen avasi nyörit pienestä nahkapussista ja laskeskeli pieniä kolikoitaan kämmenelleen. Lauranna laski neljäkymmentä hopeakolikkoa tiskille. "Tuossa pitäisi olla ainakin rommista..." Nainen sanoi, nyörittäen nahkapussin nyöriä kiinni.



//Tälläinen pieni asia vain kesken peli. rahana toimii hopeakolikot. Tuo pikku asia pääsee pian kotisivuille, kiitos.//

Hiro katsoi miestä ja naista, jotka riitelivät kovaa tahtia. Hän kääntyi taas Laurannan puoleen. Híro kuuli Laurannan kommentin.
- Jaa-a... Vaikeaa on kyllä myöntää poikkeusta, koska muuten kaikki haluavat sitä. Hiro sanoi ja katsoi neljääkymmentä hopeakolikkoa pöydällä.
- No tällä saatte molemmat juomanne. Hiro sanoi pian. Sitten hön tyrkäsi naiselle osan kolikoista.
- pidä nyt osa. Se on kyllä likaa annettu. Hiro sanoi. Hän antoi naiselle hiukan alennusta rommista. Pieni lohikäärme Hiron olalta lennähti pöydälle ja nappasi kolikon. Hiro katsoi tämän perään, kun se lennähti tätä kohti ja meni sitten ohi juomahyllyn päälle.
- Karanur... Anna kolikko takaisin. Hiro sanoi haltia kielellä.

Nainen oli aivan hiljaa ja katsoi kumpiakin välilä, mutta vihoissaan hän katsoi mies tarjoilijaa.
- Kiitos. mutta olisin voinut maksaa hyvinkin itse maksaa. Suna sanoi.
Suna katsoi miehen olevaa pientä lohikääremettä ennen kuin se hävisi näkyvistä. hän oli aivsn hiljaa omalla paikalla.

//lyhyt//