Rommia ja jotakin muuta ylimääräistä.

Lauranna nappasi nopeasti ylimääräiset hopeakolikot pöydältä ja työnsi ne nahkapussiin. Hän virnisti Hirolle. "Olet ensimmäinen joka huomauttaa tuollaisista pikkuasioista." Nainen sanoi. Lauranna vetäisi nopeasti pienen tikarin maiharistaan, nähdessään vilauksen pienestä lohikäärmeestä. "Anteeksi." Lauranna sanoi, työntäen tikarin samalla paikalleen. "Refleksi."

Nyt nainen katsoi lohikäärmettä kiinnostuneena. "Suloinen, sinunko?" Hän lausahti. Odottamatta vastausta nainen lisäsi; "Lemmikkisi on kiinnostunut pienistä tavaroista?" Lauranna nosti rommipullon suulleen vyöltään, työntäen sen melkein samantien takaisin.

Hiro nykkäsi naiselle. Sitten hän etsi karanuria katseellaan. Hän huitaisi kädellään kaappia kohti ja sitten hän sai kiinni pienen lohikäärmeen. Hän katsoi Laurannaa.
- Ei se mitään. Ette kuitenkaan olisi ehtinyt siihen huitaista. Hiro snaoi.
- Kyllä... SE on minun lemmikkini. Karanur nimeltään. Hiro snaoi. Mies nappasi kolikon liskon suusta ja laittoi taskuunsa.

Suna hieman hätkähti kun Lauranna oli ottatanut tikari esille, mutta onneksi hän laitoi takaisin piiloonsa. Toinen mies tarjoilija oli hihitellyt, kun hän oli säikähtynyt. Suna katsoi vihaisesti mies tarjoilijaa. M>iestarjoili vaikeni sekunnissa naisen katseeseen. Nainen sen jälkeen joi rauhassa ennen kuitaas tapahtuisi joitan erikoista.

Lauranna piirsi sormillaan erilaisia kuvioita pöydän pintaan. Hän laski katseensa alas, huokaisten tuskin hengitystä kuuluvammin. "Onko sinulla, Hiro, käynyt mielessä purjehtia jonnekkin kauas ja unohtaa menneet ja tulevaisuus?" Nainen kysyi puoliääneen, siirtäen välillä katseensa sormistaan Sunariin.
"Miksi vartiat tuppautuvat harvoin tänne, haluaisin toimintaa..." Lauranna mutisee lähinnä itselleen. Naisen katse alkaa kiertää salia ympäri ja pysähtyy ikkunaan, jonka takana kadut olivat alkaneet pimentyä.

Hiro katsoi naista hiukan kysyen. Hän mietti mitä pitäisi vastata tuohon kysymykseen. Samaan aikaan hän pyyhki laseja rätillä.
- Olen tehnyt sen jo kauan aikaa sitten. Enää minun ei tarvitse jättää taakseni mitään, mitä minulta olisi kaduttanut. Hiro päätti vastata. Sitten kuuli Laurannan toisen lauseen. Hän naurahti.
- Koska he eivät uskalla tulla tänne. Jospa he pelkäävät sinua. Hiro naurahti sanoen virkkeensä. Yksi syy vartioiden poissa oloon oli Hiro, koska oli onnistunut antamaan heille kunnon läksytyksen, kun he viimeksi olivat täällä olleet. Sitten Hiro katsoi mies tarjoilijaa Sunarin luona.
- Anteeksi. Hiroi sanoi Laurannalle ja käveli tarjoilijan luo. Hän otti miestä olkapäästä kiinni ja mies katsoi peloissaan Hiroa. Hiro kuiskasi miehelle jotain ja tämä nykkäsi päätään.

Suna huomasi naisen katsovan häneen, mutta hän ei oikeastaan piitannut miksi häneen katsoi. Hän joi kaakaota ja luki hesos lehtiä. hevos lehti ei ollut mikävaan hevos ihmisille ja eikä varsinkaan lapsille. Kaiskessa rauhassa än liikuttui kun Hiro asteli miestarjoilijan viereen ja sanoi jotai miehelle. Suna katsoi sivu silmällä mitä hä oikein sanoi mies tarjioille. NAisen mielessä kävi hieman erilaisia asijoita mielessä, mutta odotteli rauhassa, jos he sanoivat jotakin hänelle. Lehessä oli mitä suan oikein etsikin työ ja paljonkin työtä, mutta kaikki halusivat samaan aikaa muuten omistajat olivat myymässä hevosensa teuraaksi. kuka tarjoisi hänelle hyvin niin sen hevosen elämä jatkuisi pidemmäksi aikaa.

Lauranna istuutui hissukseen liian pienelle ikkunalaudalle, mutta vain puoliksi ja melkein koko hänen oma painonsa toiselal jalallaan, joka osui tukevasti lattiaan. Lauranna katseli nojaten toiseen käteensä ulos ikkunasta, johon alkoi osua sadepisaroita ja pian lasia pitkin liukui runsaasti vesinoroja, risteillen ja katkeillen äkkinäisesti. Nainen haukotteli väsymyksestä kuin myös liiallisesta rommin juonnista ja päätti lähteä nukkumaan huoneeseen, josta oli maksanut riittävän hyvin yhdeltä yöltä majatalon isännältä. Merirosvo poistui hiljaisin äänin ruokasalista ja meni omaan huoneeseensa, kiiveten rappuset ylös.

//kiitän peliseurasta, mutta nyt poistutan Lauranna seurastanne =) Kiitoksia vielä kerran.//

// kiitos myös sinullekin//

Hiro käänsi miehen pois Sunan luota ja katsoi naiseen sitten hymyillen.
- Anteeki, mikä oli ongelmana? hiro kysyi naiselta aivan iloisen kuuloisena. " Asiakkaille ollaan ystävällisiä, ja jos sitä et tajua joudut keskustelemaan minun kanssajni. Ja tästä myös jutellaan vielä." Hiro oli kuiskannut miestarjoilijalle.

Suna oli vain hiljaa eikä sanonnut mitään. Hän huomasi yhden naisen astelevan pois päin ruokasalista. Hän ei paljoakaan piitannut siitä asiasta, mutta hän olisi halunnut tietää naisesta enemmän. Kaakao pysyi kaun lämpimänä.

//lyhyt ja samoin minun puolestani.//

Hiro katsoi murhaavasti miestarjoilijan perään. Hän kääntyi sitten Sunan puoleen.
- Mikä oli hätänä? Jos voin autaa jotenkin. Hiro sanoi lempeästi, kuten teki yleensäkin töissä. Karanur, tuo pieni lohikäärme pomppasi sähisemään Sunalle, mutta Hiro laittoi tämän eteen kätensä, kun lohikäärme yritti hyökätä naisen kimppuun. Karanurin hampaat olivat Hiron kämmenessä kiinni.

Suna säpsähti hieman Hirolle. Hiro oli saanut saisen varovaisuuten ja samoin miehen lohikäärmee. Lohikäärme sai naisen pelokkaaksi, vaikka eläin oli pieni. Hymyillen ja hatun alta hän katsoi Hiroa.
" Ei tässä mitään. Kiitoksia vain teille, kun hoiditte tuon mies tarjoilian. " Suna sanoi.
Hänellä oli paljoakaan harmittanut asijoita paitsi miestarjoilian. Mies tarjoilia oli mennyt hermoille. Hermot saiva kovan vastustajan ja vielä itsepäisen sellaisen vastustajan. Itse hän ei oikein tiennyt mitä häntä harmitti.
" Kai minua joku harmittaa mitä minä en itse tiedän. " Suna lisäsi.