Jillien matka

Jillie Shadow

Jillie livahti Saiyamin otteesta helposti irti lopulta tuon hellittäessä hiukan otettaan.
"Kiitos..." Jillie totesi hiidelle ja loikkasi hiukan kauemmaksi. Jillie kuitenkin iski jonkinlaisen nuolen sivuun kädellään saaden pienen viillon käteensä.
"Täälläpä mielenkiintoinen väijytys." Jillie totesi katsoen varjoihin ja nähden nyt selkeästi ainakin kolme miestä varjoissa.

Saiyami Kryan

Saiyami muuttui varovaiseksi samassa ja katsoi myös sinne minne Jillie katsoi, sillä hiisi ei pitänyt uhkaavasta tilanteesta.
"Hmm..." Saiyami loikki kauemmaksi puun juureen.

Poika oli aivan hiljaa ja oli paikoillaan.

//Lyhyt//

Jillie Shadow

Miehet tulivat näkyviin ja katsoivat Jillietä ottaen jouset esiin.
"Hm?" Jillie oli valmis puolustautumaan, vaikka ei pakosti täysin pystyisikään. Jillie katsoi kun miehet jännittivät jousensa ja tähtäsivät häntä kohti.
"The..." Jillien huulille levisi ilkeä hymy ja silmät kaventuivat viiruiksi. Jillie kumartui hiukan ja lipaisi huuliaan.

Yllättäen miehet jähmettyivät paikoilleen kauhusta, koska Jillie teki heille jotain heidän mielessään, mutta kukaan ei täysin tiennyt mitä. Jillie hymyili pirullisesti ja lähti kävelemään miehiä kohti.
"Pelkäättekö pimeää?" Jillien ääni oli muuttunut hyytäväksi ja hän piti miehesten mieliä hallinnassaan ja kuunteli heidän pyyntöjään jättää rauhaan.
"Harmi, koska muuten ette hyökkäisi kimppuuni, eli pelkäätte. Kuka teidät lähetti?" Jillie puhui jäätävällä äänellä.

Saiyami Kryan

Saiyami katseli sivusta mitä Jillie teki ja hymyili pirullisesti samalla.

Poika katsoi naista sekä miestä. Näyttäisi siltä, että he aikoisivat ottaa yhteen. Evan päätti, että hän ei ottaisi yhteen ja ei menisi heidän väliiin. Mitä voisikaan tapahtua seuraavaksi poika mietteli itsekkseen. Se oli osittain lamaantunut paikoilleen, vaikka yleisesti hän ei pitäisi lamaantua.

Jillie Shadow

Jillie vapautti miehet loitsustaan ja ne pakenivat häntä koipien välissä häntä.
"huoh..." Jillie nosti kätensä niskan taakse ja kadotti siipensä selästään.
"Helppoa..." Jillie totesi ja nojasi kantapäihinsä hiukan. Jillien sapeli ja tikari oli kadonnut aikoja sitten näkyvistä hänen leikkiessä loitsuilla.

Saiyami Kryan

Saiyami oli päättänyt jatkaa matkaansa ja oli jo kaukana.

//lyhyt...//

Evan päätti pitää suunsa kiinni loppuun asti. Hän kuitenkin jäi ihmettyttää miksi mies oli vai hetkisen aikaan ja oli lähetnyt muuten lipettiin. Sivusta hän oli katsonnut, kun he kaksi olivat tehneet oman asiansa loppuun. Mitä se nyt olikaan pojan mielestä.

Jillie Shadow

Jillie katsoi Evaniin ja huokaisi syvään.
"En olisi halunnut että näkisit tuon puolen minusta, mutta en voinut oikeastaan muuta." Jillie sanoi Evanille hiljaa ja sulki silmänsä kivun takia ja oli kaatua, koska hänen kehoonsa sattui joka paikkaan.
"Menin taas liian pitkälle..." Jillie sanoi hiljaa ja ravisti päätään saadakseen ajatuksensa selviksi.

Evan katsoi Jillie varovasti, mutta oli todella varovainen katseesta.
" Sinä olet minulle se minkä olet antanut ensivaikuteksessa. Ei se mitään. " Evan sanoi.
Vaikka oikeasti poika pelkäsi hieman sisimmässään.

Jillie Shadow

Jillie katsoi Evania ja pudisti päätään.
"Aistin pienen pelkosi minua kohtaan." Jillie totesi ja hänen susi tuli vierelle puiden joukosta. Jillie katsahti taivaalle ja hymähti.
"Yritän yleensä välttää voimieni käytön, mutta myrkkynuolet joilla minua yritettiin ampua olisivat tappaneet minut." Jillie sanoi hiljaa ja kosketti kädessään olevaa nuolen tekemää aika syvää viiltohaavaa.
"Hmm..." Jillie huokaisi syvään ja sulki silmänsä.

" Uskoisin, että pelkoni tulee siitä, että minä en oikein paljon luota sinuun ja olet vieläkin minulle tuntematon henkilö. " Evan sanoi.
Se oli totta mitä poika sanoi Jillielle.
" Kyllä minun pelkoni hälvenee." Hän sanoi.

Jillie Shadow

Jillie nyökkäsi ja virnisti.
"Minä en ystäviäni vahingoita..." Jillie totesi ja nojasi kantapäidensä varaan. Jillien hopeiset silmät tutkivat taivasta mietteliään oloisena.
"Yksinäisyys on kurjaa.." Jillie sanoi hiljaa ja huokaisi syvään laskien katseensa maahan.

" Se on kyllä on kurjaa, jos on yksin. Itse olen tottunut siihen asijaan. " Eavan sanoi.
Vankila jutun jälkään hän on ollut yksin ja varsinkin yksinäisessä putkassa.
" Varmaakin sinäkin olet joutunut oleman kauna yksin? " Poika lisäsi.

Jillie Shadow

Jillie katsoi Evaniin ja käänsi katseen pois.
"Koko elämäni jollei sattumanvaraisia henkilöitä tule vastaan.." Jillie totesi äänessään hiukan surua.

Evan tunsi sen surun naisen äänen sävyssä, mutta ei sanonnut yhtään mitään.
" Minä taidan elätä yksinäni, mutta sei haita paljoakaan minua, vaikka ei ole pienestä asti kuvitella, että eläisin yksin. " Evan sanoi.

Jillie pyyhkäisi hiukan otsahiuksia silmiltään.
"Olen minäkin tottunut olemaan yksin, mutta välillä on kurjaa kun on vain susi ja korppi keskustelu kavereina." Jillie totesi ja kosketti suden päälakea. Susi katsoi Jillieen ja urahti kysyvästi.
"Mizukaan ei ole oikeasti elävä susi..." Jillie sanoi koskettaen suden kaulassa olevaa riipusta nopeasti. Jillie muisteli hetkiä jolloin hän pelasti Mizun ja laittoi tuon riipuksen elottoman olennon kaulaan.

Evan oli hiljaa. Hän oli muutenkin uskonnut, että edessä oleva nainen oli myös yksinäinen ja varsinkin puheesta saisi tiettää, jos osaa erottaa. Evan oli vain lukenut siitä asiasta, mutta itse ei ole kovin hyvin oppinut tunnistamaan äänestä. Suurimaksi hän yllätyi naisen sanomisessa, kun se sanoi Mizukaan ei ollut elävä susi ja se sai poijan uudemmalle pelokkaaksi.

Jillie Shadow

Jillie pujotti suden kaulassa olevan riipuksen pois jolloin se katosi näkyvistä kokonaan.
"Tätä tarkoitan.." Jillie sanoi hiljaa ja kosketti ilmaa jolloin hänen käensä oli selkeästi jonkun kiinteän päällä.
"Korppi tulee kuoleman mailta muutenkin mutta Mizun en antanut kuolla ja siitä susi on kiitollinen minulle." Jillie sanoi hiljaa ja pujotti riipuksen takaisin suden kaulaan jolloin se sai taas ruumiillisen muodon.

Poika katsoi aivan hiljaa ja hämmennyksestä. Kuitenkin hän oli edelleen aivan hiljaa.
" Vai niin. " Oli ainoa asana mikä tuli pojan suusta.
" Tämä meni kyllä yli hilseen, mutta ei semitään. " Evan sanoi kunnolla suustaan.

Jillie naurahti ja nojasi kantapäidensä varaan. Jillie haukotteli hiukan jolloin hänen kulmahampaansa paljastuivat hiukan.
"Heh... Harmi..." Jillie värähti kylmistä väreistä ja katsoi ympärilleen. Jillie kuitenkin rauhoittui nopeasti ja huokaisi syvään.
"Hmmph..." Jillie sulki silmänsä ja huokaisi syvään. Hän oli ruvennut jälleen heikentymään hiukan, mutta se oli hyvin huomaamatonta.

" Nyt olen sannnut, että saa nauru kohtauksen. Ehkä minun pitää suuni kiinni. " Evan sanoi.
Hän ei ollut tajunnut miten hän oli saanut naisen nauramaan noin pahasti. Pyöreillä silmillä poika katsoi naisen naurua.

Jillie Shadow

Jillie katsoi Evaniin nyt hyvin rauhallisena ja kuunteli samalla jotain.
"Minun on parasta jatkaa matkaa." Jillie totesi ja hymyili kääntäen selän Evanille. Jillie lähti rauhallisin askelin kohti pikku kaupunkia jonne hänen pelottelemat miehetkin olivat paenneet.
"Tästä tuleekin mielenkiintoista." Jillie totesi ja hymyili itsekseen antaen tuulen leikitellä lyhyillä hiuksilla.

" Se on kyllä totta. Katsotaan menenkö sinne mistää sinä tulit. " Evan sanoi.
Hän oli omasta mielestään valmis lähtemään ja oli saanut naisesta kaiken laista tietoa.

Jillie Shadow

Jillie katsoi taivaalle ja hymyili. Ties mitä seikkailuja Jilliellä vielä olikaan vastassa, mutta nyt hänellä oli ainakin paljon uutta tietoa mukanaan.
"Mizu, Kuroi" Jillie lausui lemmikkiensä nimet ja Kuroi laskeutui Jillien olalle. Mizu loikki Jillien edelle ketterästi ja piti huolen ympäristöstä. Varjo ja kaksi eläintä matkasivat nyt rauhassa tietä pitkin odottaen uusia seikkailuja.

" Nähään toistenkin, jos polut vievät yhteen. " Evan sanoi.
Hän lopuksi kumartui ja astele eteen päin.

//Kiitos pelistä//