Mikä tuo sinut tänne?

Saiyami Kryan

Aurinko oli jo ruvennut laskemaan ja kujilla oli alkanut kulkemaan huhu valkea ihoisesta olennosta, joka etsii hauskanpitoa ja voisi sanoa jopa ongelmia. Hiljaiset kuiskaukset kulkivat kujilla, mutta oikeastaan kujalla kulkeva valkea ihoinen nainen ei niistä välittänyt, sillä hän loi ilakoivan ja flirttailevan katseen jokaiseen, joka oli kuiskailun perusteella paljastunut naiselle. Naisen katsetta yritettiin vältellä ja muutamat eivät halunneet tehdä häneen lähempää tuttavuutta, mutta ne jotka uskaltautuivat hänen lähelleen saivat pakit saman tien, sillä naisella oli muuta mielessä.

Saiyami asteli äänettömästi ilotaloa kohti ja hänen vaatteensa olivat paremmat kuin yleensä, sillä ne olivat mustat kaprimaiset housut ja hänellä oli päällään lyhythihainen joka jäi hivenen navan yläpuolelle, mutta oli todellä löysä. Hiisinainen oli laittanut hiuksiinsa muutamia lettejä, joissa meni tummanpunainen silkkinauha, mutta hän ei ollut vieläkään laittanut kenkiä. Saiyamilla ei ollut meikkiä, koska hiisi ei sitä tarvinnut. Hiiden askeleet olivat hyvin rennot, mutta hänestä huomasi valppaudenkin.

Saiyami astui Rusty Swordiksi kutsuttuun ilotaloon ja katseli ympärilleen hyvin uteliaana. Hän käveli hiljaa tiskin ääreen ja katseli ympärilleen uteliaana. Hiisinainen oli tottunut viettelemään ja härnäämään, mutta ilotalo oli hänelle aivan uusi paikka.
"Mitä saisi olla?" Kuului tiskin takaa nuori ääni ja Saiyami katsoi tiskin takana olevaan nuoreen mieheen.
"Onko täällä konjakkia?" Saiyami kysyi tottuneesti ja kallisti päätään katsoen mieheen luomettomilla silmillään, joita mies ei tuntunut pelkäävän.
"Onhan täällä." Mies vastasi kaataen Saiyamille konjakkia ja ojentaen pienen lasin hiidelle.
"Kiitän suuresti." Saiyami sanoi rauhallisella äänellä ja meni sivummalle katselemaan ympärilleen. Saiyami halusi seuraa ihan mihin vain, sillä hiisi oli tottunut kaikkeen.

//Tällainen aloitus... Seuraa?//

Evan

Varman oloinen mies asteli ilotalon vieressä. Illan hämärtyessään hän ei oikeastaan ja paljoakaan piitannut missä hän liikkui. Siitä mies oli varma, että ei mennyt ilotyttöjen kanssa ulos. Kuitenkaa miestä ei kiinostanut, kun naiset tekisivät vain rahan takia. Vanhuus päivät voisi pitää paljon parempina hetkeinä, kuin hullutella naisen kanssa, jolle pitä maksaa, että tulee hetken ajaksi onnellinen. Ilotalojen kaduilla oli pieni kahvilla ja sinne harmaa päinen mies meni juomaan kuppoisen kahvin.

Saiyami Kryan

Saiyami hörppi konjakkiaan ja hänen silmänsä tarkkailivat ilotaloon saapuvia henkilöitä jääden hetkeksi Evaniin, mutta kääntyen taas ovelle, sillä kujalla kulkeneita miehiä saapui sisälle. Hiiden silmissä heijastui ilkikurisuus ja leikkisyys, mutta myös hetken pahantuulisuus, joka katosi samantien. Hiiden mielialojen vaihtelut olivat hyvin tuttuja monille, mutta ilakoiva käyttäytyminen oli kaikkein tutuin monessa paikassa.

Saiyami hörppäsi konjakin ja vei lasin tiskille jättäen juomat rauhaan ja majottautui jonkinlaiseen pöytään istumaan ja tarkkailemaan, sillä hiisi ei ollut aivan varma mitä tekisi. Hiiden mielessä kävi vaikka mitä, mutta välillä hänen lähes valkeat silmänsä tutkivat Evania. Saiyami kuitenkin pysyi vielä sivussa.

Mies joi rauhassaan kahvianssa. Erityisemmin mies ei oikein pidännyt kahvista, mutta hän joisti ihan hyvillä mielillään. Hän huomasi, kun yksi katsoi miestä todella reipaalla otteina häntä. Aluksi Evan ei oikein piitannut katseeta, mutta se kuitenkin oli miehelle tukalaa. Kun häntä katsottiin todella pitkään ja hän ei pidännyt katsoivat häntä pitkään. Kuitenkaan hän ei viitsinnut ärähtää katsojalleensa. Hänen täytyi vai ajatella muuta asiaa. Hän siirtyi katsomaan huonolta hoidetulta kasviruukkua.

Saiyami Kryan

Saiyami virnisti ja lipaisi huuliaan huomaamattomasti. Saiyami huomasi että Evan ei aivan pitänyt hänen katseestaan, mutta kiusaaminen oli hänestä hauskempaa kuin mikään muu asia. Saiyamin kalpea iho kertoi ettei hän ollut ihminen, muttei myöskään mikätahansa olento, mutta lajia ei saatettu tuntea.

Pian Saiyamin kanssa samaan pöytään istui kaksi miestä.
"Mikäs tuollaisen kauniin neidon on tuonut tänne? Eihän tälläisiä helposti ole vapaana." Miehet puhuttelivat Saiyamia, mutta hiisi huomasi heti että miehet olivat juoneet ja oli hivenen jopa varuillaan.
"Njaa a... Ehkäpä se että minä liikun muutenkin kaduilla." Saiyami totesi vielä toistaiseksi hillityllä äänellä.
"Ja täällä tuntui tällähetkellä olevan parhaat paikat." Saiyami totei ja hänen äänensä oli nyt hiukan lumoava, mutta hiisi oli päättänyt ettei olisi miehien kanssa yhtään sen kauempaa kuin olisi pakko.
"Jäisikös neiti sitten seuraamme?" Miehet kysyivät ja toinen miehistä yritti koskettaa Saiyamin leukaa, mutta hiisi läppäsi käden sivuun murahtaen.
"Enpä taida jäädä." Saiyami sihahti ja nousi pöydästä, mutta toinen miehistä tarttui hänen siroon käteensä.
"Miksi olisit yksinkään, kun saat kaksi miestä kerralla." Kädestä tarttunut mies totesi ja koetti vetää Saiyamin takaisin lähelle.
"En juurikaan aikoisi jäädä tuollaiseen seuraan. Eli laskisitko irti?" Saiyami totesi vielä hillitysti, mutta hiisi oli alkanut ärsyyntymään.

Evan katsoi mualle, kun sitä ärsytti naisen katseen. Salakavalasti hän kuunteli naisen puhumisen, kun hänen ympärilleen tuli kaksi mies. Hän ihmetteli miksi nainen ei lähtenyt kahden hienon näköinen miehen kanssa. Mies pysyi paikoillaan ja eikä sanonnut yhtään mitään. Hän vain oli hilja paikoilla.

Saiyami Kryan

Saiyami vingahti vaimeasti tuntiessaan miehen vääntävän kättä hivenen.
"Jää nyt ihmeessä seuraan. Meille tulee vielä hauskaa pikku katuhuora." Edelleen tiukasti kädestä pitävä mies sanoi vääntäen Saiyamin kättä. Saiyami katsoi mieheen pahasti ja yritti irti, vaikka vahvan miehen seurassa se oli mahdotonta. Toinen mies ei puuttunut asiaan mitenkään vaan katsoi naureskellen Saiyamin yritystä vapaaksi.
"Minun ei teidän seuraanne tarvitse jäädä." Saiyami ärähti ja hänen itsehillintänsä oli pettämässä hiljalleen. Häntä oli loukattu pahasti sanalla "katuhuora", joka häntä enemmän ärsytti kuin mikään muu.

Evan oli aivan hiljaa paikoillaan ja rauhassa hän joi kahviansa. Pinna alkoi olla kuitenkin kireällä. Hän ei vain pitännyt siitä, kun hän joi kahviavieressä mellakoivat. Harmaa hiuksinen mies ei kuitenkaan sanonnut yhtään mitää. Yleisesti miehet pelastaisi naiset pulasta, mutta hän ei oikein piitannut paitsi rauhaadusta.
" Voisitteko kinastella hiljempa? " Eavn huudahti.
Ean sihasti hän katsoi heitä, kun puhui. Katse kääntyi pois heitä nopeasti.

Saiyami Kryan

Saiyami säpsähti Evanin ääntä, koska hänen korvansa olivat muutenkin herkät, mutta hän tunsi kuinka miehen ote ranteesta oli löystynyt, mutta hän ei päässyt irti vielä, koska hän oli muutenkin voimaton, sillä hän ei ollut täysin kunnossa, jonka takia ylipäätään oli majottautunut sisätiloihin.
"Mrh.." Saiyamin silmät alkoivat kiilumaan vaarallisesti ja ilmassa väereili voimakas energia.
"Irti jo!" Saiyamin ääni oli muuttunut vaaralliseksi ja hänen surmahiiden tappaja puoli oli alkanut heräämään, joten hän ei enään pitkään edes yrittänyt hillitä itseään. Miehet olivat säpsähtäneet Evanin ääntä, mutta nyt he säpsähtivät myös Saiyamia ja mies laski otteensa Saiyamista jolloin hiisi loikkasi parilla loikalla kauemmaksi.
"Kiitän..." Saiyami oli rauhoittunut heti päästyään irti ja hieroi nyt kättään, johon oli ruvennut todella sattumaan.
"Idiootit." Saiyami murisi nurkasta ja katseli miehiä ja välillä vilkaisi uteliaana Evaniin, mutta muuten tutki katseellaan enemmän koko paikkaa.

Evan rauhoittui ja kireys oli mennyt ohitse hänestä. Vihdoinkin saan juoda kahvini rauhassa. Mies ajatteli.
Hän nautti nyt kahvi kylmänä, kun kahvi oli ehtinyt kylmettyä. Kylmänä kahvi meni hitammin alas, kun mies ei oikein pidännyt kylmästä kahvista. Evan katsoi ympärilleen ja huomasi nainen kiitteli häntä ja katsoi lisäksi häntä. Pienesti Evna nyökkäsi naiselle. En kyllä sinun takia tehnyt niin. Evan ajatteli.

Saiyami Kryan

Saiyami oli majoittautunut nurkkaan, koska hänen huomionsa oli kiinnittynyt johonkin muuhun. Hiisi leikitteli otsahiuksillaan ja flirttaili hänen ohimeneville nuorille miehille, jotka kuitenkin välttivät hiisinaista huomatessaan mitä lajia hän edusti. Saiyamin ilakoiva käytös kuitenkin houkutteli joitakin nuoria miehiä lähelle, mutta he kuitenkin välttivät liian lähelle päätymisen.
"hihi..." Saiyamin hymy oli aidon lempeä ja leikkisä, mutta hiisi ei vielä edes ollut ruvennut leikkimään tosissaan, sillä välillä hän vilkaisi Evaniin, muttei välittänyt miehestä muuten.

Mies ei ymmärtänyt mitä oikein nainen mielessä oli. Välillä nainen leikitteli miesten kanssa. Vähä aikaa sitten hän oli pulassa kahden miehen kanssa. Mitä siinä oli kivaa, kuin itselleen. Muille se ei oikein kivaa ollut, kun miehen mielestä hän itse ei pitänyt niistä naisista. Hän kyllä kunnioitti, koska ammatti oli todella vanhan aikainen hankia rahaa taskuun. Katseet olivat naiselle yksi vilkaisu tunnin aikana. Hän tilasi uudemman kahvin, kun kahvi oli ehtinyt jäätyä todella paljon.

Saiyami Kryan

Vaikka Saiyamn huoramainen käytös olikin joillekin ärsyttävää, hiisi vain etsi hyvää iltapalaa todellisuudessa tai jotain seuraa jonka kanssa jonkin aikaa leikkiä. Saiyamin seuraan istui yksi nuorimies, joka vaikutti myös jonkin toisen maan olennolta ja jopa hiideltä.
"Mikä tuo sinut tänne Kryan?" Hiisi kysyi omalla kielellään ja katsoi Saiyamia.

Saiyami hätkähti kun pöytään istunut nuori hiisimies tiesi hänen sukunimensä.
"Et halua tietää todellisuudessa." Saiyami totesi samalla kielellä ja katsoi valkeilla silmillä nuorukaista.
"Ja kuka olet?" Saiyami vielä lisäsi, koska hän tuntui hiukan ärsyyntyvän. Hiisinuorukainen virnisti pirullisesti ja katsoi tummilla silmillään Saiyamia.
"Nimeni on Irikime" Nuorukainen vastasi kumartaen syvään nostaen mustaa silinterihattua, jota piti päässään. Hiisimies kohensi mustaa liiviään ja katsoi Saiyamia.
"Luulin että Kryanin suvun kaikki tytöt olivat kuolleet..." Irikime totesi ihmetellen. Saiyami murahti ja katsoi Irikimeä.
"Olen ainoa." Saiyami totesi ja hänen suipot korvat värähtivät. Saiyamia oli ruvennut ärsyttämään hiisi nuorukaisen läsnäolo.

Evan korvat kääntyivät kuuntelemaan kenen kanssa nainen jutteli oikein. Kuka olikaan naisen seurassa sai vanhan miehen kuuntelemaan tarkemmin. Ajattelunsa oli samanlaienen naista kohtaan, mutta hiisimieheen hieman eri tavalla.

//Lyhyt//

Saiyami Kryan

Saiyami katsoi Irikimen tummia silmiä ja mietti. Saiyami ei todellakaan tuntenut nuorukaista, mutta hän ei myöskään halunnut olla tekemisissä tuon kanssa.
"Miksi sinä sitten jäit henkiin?" Irikime kysyi ihmettelevällä äänellä ja painoi hattuaan hiukan silmilleen, koska ei halunnut kohdata hiisinaisen vaarallista katsetta.
"Koska pakenin." Saiyami vastasi yksinkertaisesti ja katsoi sivusilmällä Evaniin.

Irikime hymyili Saiyamille pirullisesti ja näpräsi toisella kädellään kultaisia korvarenkaita korvissaan antaen hopeisten hiuksien olla silmillä, vaikka ne olivatkin hatun alla.
"Vai että ainoa nainen, mielenkiintoista." Irikime totesi vakaalla äänellä ja hymyili pirullisesti nousten ylös pöydästä.
"Hmph... Ja se sinua niin paljon kiinnostaa." Saiyami murisi ja pyyhkäisi mustat hiukset silmiltään.
"Jatkan matkaani ennen kuin revit minut kappaleiksi." Irikime totesi siirtyen toiseen pöytään istumaan vain turvallisuutensa vuoksi.

Sana pakeminen sai miehen omiin menneisyyden uudemman kerran muistiin. Hän itse ei voinnut paeata, mutta monesti jäi uudemman kerran kiinni. Sen avulla tuli pahempia vuosia lisää. Nopeasti Evan keskittyi kuuntelemaan mitä muita asioita he puhuivat toisilleensa. Itse hän ei tiennyt oliko nainen jokin kuuluisa suvunsa takia tai pelastunut pahasta tilanteestaan. Jokainen tilanne oli hänen miekestä paha asia.

Saiyami Kryan

Saiyami tuhahti ärsyyntyneesti ja tarkkaili läheiseen pöytään siirtynyttä Irikimeä, joka hymyili pirullisesti ja valmistautui jälleen puhumaan.
"Entäs miten sinun voimiasi ovat kasvaneet muiden sukusi hiisien voimien yli? Kerro salaisuutesi." Irikimen ääni oli nyt vakava ja lumoava, mutta Irikimen magiaa sisältävät sanat eivät tehonneet Saiyamiin.
"Se asia ei ainakaan kuulu sinulle!" Saiyami sähähti raivoissaan Irikimelle ja hiisinuorukaista kohti suhahti tummanpunainen tulipallo, jonka Irikime kuitenkin torjui vielä toistaiseksi helposti.
"Sovitaan näin niin ei tarvitse tapella." Irikime totesi hiukan jopa säikähtäneellä äänellä. Irikime oli meinannut suututtaa ehkä vaarallisimman surmahiiden, mutta oli onneksi lopettanut ajoissa.
Saiyami rauhoittui hyvin pian ja katsoi nyt poispäin Irikimestä.

Evan huomasi myös tai ainakin tuntui, että nainen oli akkipikainen suuttumaan. Hän oli tullut uuden kahvin kanssa. Samoille paikoille hän oli istunut, vaikka olisi halunnut istua hieman kaumpaa, koska hän ei voinnut kestää huutamista. Melkein koko elämän hän on saanut elää ilman huutamista, mutta silloin tällöin oli huudettiin paikassa, missä hän vietty suurimman osan elämästään.

Saiyami Kryan

Saiyami oli vaiennut ja katsoi nyt pöytää hiljaa. Vainvihkaan pari kyyneltä tippui pöydälle, sillä jokin oli saanut hiiden surulliseksi.
"Hmm? Kryanin neiti itkee..." Irikime sanoi pöydästään vaimeasti, mutta pysyi aloillaan, sillä jos menisi pöytään hänellä olisi varmasti henki pois. Saiyami yritti peittää surunsa, mutta ei onnistunut siinä kunnolla.

Evan ei piitannut laisinkaa mitä he oikein tekivät. Suru jotenkin vaikutti hieman mieheen, mutta ei kuitenkaan paljon.
" Miksi minä aina istun väärään paikkaan. " Evan sanoi huokaillen.

Saiyami Kryan

Saiyamin mielialojen vaihtelu sai Irikimen nauramaan ja pilkkaamaan hiisien kielellä Saiyamia. Saiyami kuitenkin oli yllättävän rauhallinen, eikä suuttunut vaikka hiisinuorukainen kuinka haukkui.
"Mielenkiintoista..." Irikime totesi ja virnuili ilkeästi nousten pöydästään siirtyen taas Saiyamin pöytään.
"Taidat muistella jotain." Irikime härnäsi, mutta livahti pian taas kauemmaksi, koska vaikka Saiyami oli surullinen, hän oli myös vaarallinen.

Mies joi kahvia rauhallisena ja tunnollisena samoin myös munkinsa.

//lyhyt//

Saiyami Kryan

Saiyami nousi nopeasti pöydästä ja käveli hirveän rytinän aiheuttaen ulos, mutta jäi ovensuuhun, koska halusi vain rauhoittua. Saiyami liukui maahan istumaan ja itki hiljaa. Irikime oli jäänyt katsomaan Saiyamin perään, eikä todellakaan uskaltanut nyt ulos. Hiisinuorukainen suoristi nopeasti liiviään ja katsoi Evaniin pikaisesti.
"Hmph..." Irikime käänsi katseensa pois ja nojasi tuolillaan taaksepäin.

Evan katsoi oli kaiketi rauhassa, vaikka vieressä oli kinastelu. Välillä Evan katsoi heitä ja eleellä yritti kertoa niille, että ottakaa rauhassa.
" Mitä sinä oikein katsot? " Evan sanoi hiirisuorukaiselle.
Hän ei oikein pitänyt nuorukaisen katseesta.

Saiyami Kryan

Irikime remahti nauruun Evanin ärähdyksestä.
"Kryanin neiti tarkkaili sinua... Mistäköhän syystä." Irikime ivasi tarkkaillen ovelle milloin Saiyami saapuisi sisälle takaisin. Irikime oli erittäin ärsyttävällä tuulella ja sen näki hänen tummista silmistäkin, vaikka hän pitikin niitä silinterihattunsa suojissa.
"Kuuntelit myös keskusteluamme aluksi mielenkiinnolla." Hiisinuorukainen totesi nojaten tuolillaan enemmän taaksepäin.

Saiyami istui ovenvieressä edelleen, mutta oli alkanut jo rauhoittumaan. Saiyami huokaisi syvään ja vilkaisi välillä ohikulkeviin ihmisiin.