Mikä tuo sinut tänne?

Jillie istui nurkassaan suden muodossa ja katsoi Evania.
"huomenta." Jillie totesi Evanille sudenmuodosta ja liikautti korviaan.

Ceddie katsoi Sunaa huvittuneena, mutta oli hiljaa. Hän kuunteli alakerran ääniä. Hänellä oli hiukan nälkä, mutta se ei miestä häirinnyt.

"Huomenta vain. " Evan sannoi väsyneellä äänellä.
Tämä on kidutusta miehen mielestä. Nyt ei saisi edes nukkua pitkään, kun melkein yö joutui valvoa tallin tapahtumien takia.
Suna oli tosissaan sanomisessaansa. Hän ei halunnut nousta. Lopulta hän kääntyi katsomaan Ceddietä. Katse oli uninen.
" Huomenta, tämä on niin väärin. " Suna sanoi.
Hänellä oli pieni nälkä, kun vatsa ilmoitti asista emännälleen. Väsyneenä hän pinesti hymyili miehelle.

Jillie koetti muuttua ihmisen muotoon, mutta hän muuttui lapseksi.
"No jes... kuka käski valvoa liian pitkään." Jillie mutisi ja kosketti sudenkorvia, jotka olivat jääneetä.
"phew.." Jillie virnisti itsekseen.

Ceddie venytteli hiukan ja katsoi Sunaan.
"Lievästi väsyttää." Ceddie totesi ja virnisti hiukan. Hänen hymynsä oli rauhoittavan lämmin.

" Ei kukaan, mutta se tapahtuma oli jo liikaa. " Evan sanoi.
Hän käänyi katsomaan sängystä Jillietä jahymähti pienesti.
" Näytät söpöltä, kun sinulla on korvat. " Mies toteili.
Miestä kyllä nolotti mitä hän oli päästänyt suustaansa.

" Eiku hirveästi väsyttää. " Suna sanoi.
Hän ei ole saanut pitkään aikaan kunnolla nukkua. Hän toivoi, että seuraavan kerran saisi nukutuksi todella hyvin.
" Sinä näytät hyvin nukkuneena. Nähtävästi sinulle tapahtuu tänään todella ihanaa. " Nainen lausui väsyttäen.
Sanottuaan hän haukotteli. Haukotessaan hän katsoi mualle, koska ei halunnut, että mies näkisi hänen rumaa kitaansa. Uneliaasti ja hymyillen hän katsoi Ceddietä.

Jillie katsoi Evania tuon mainitessa että sudenkorvat ovat ihanat.
"Hih..." Jillie punastui hiukan, sillä hän ei itse ollut tottunut sudenkorviin.
"En vain itse pidä näistä." Jillie totesi rauhallisesti ja laski kätensä pois sudenkorvilta.

Ceddie hymyili huvittuneena ja istui aloillaan kuunnellen samalla ääniä.
"En nuku koskaan hyvin, sillä aistini ovat kuitenkin kokoajan valppaat." Ceddie totesi huvittuneena. Ceddie katsoi Sunaa hymyillen rauhallisesti.

Evan katsoi huvittuneena Jillietä. Hänen miellestää korvat sopivat todella hyvin hänelle, mutta kuitenkaan hän ei pidä siitä, että ihmis otuksilla on eläimien korvat tai häntä.
" Sinulle ainakin sopivat mainiosti. Ehkä voisitkin pitää ne koko elämäsi aikana. " Evan totesi.

Nuori neiti ihmetteli miten tuolla miehellä oikein riittää hymyä ja iloisuutta. Sanoi itse, että nukkui huonosti ja virkamiehille näyttää kuka oli syylinen tallin sekoaamisesta.
" Mistä sinulle oikein riittää tuo hymy ja ilo? " Suna kysyi.
Hän halusi tietää. Miehen antama paita niin iso yllään, että paita oli kuin pieni lyhyt helmainen mekko. Suna kiermulteli lattiassa.

Jillien sudenkorvat liikahtivat hiukan luimuun.
"Itseasiassa en saisi pitää näitä sudenkorvia kokonaan, mutta jos loitsu tämän aiheutti, niin voin pitää." Jillie totesi ja hymyili hiukan. Hänen sekava tilansa oli täysin kadonnut, mutta hän tunsi olonsa heikoksi. Jillie katsoi Evania ja kallisti hiukan päätään.
"Tämä lapsen muoto on jo liikaa.." Jillie mutisi ja koetti muuttua ennalleen, mutta hänen voimansa eivät toistaiseksi toimineet.
"Nojaa... kyllä tässä jonkin aikaan pärjää." Jillie totesi.

Ceddietä meinasi ruveta naurattamaan Sunan kysymykselle, mutta ei nauranut.
"Se on vaikea sanoa, mutta ehkä se että olen niin huoleton usein." Ceddie totesi ja haukotteli. Hän odotti pääsevänsä jonnekkin muualle. Ehkä jopa pois kaupungista.

" Sunin täytyy vain odottaa ja kertä voimia, että pystyt muuttumaan takaisin. Kärsivällisyyttä tarvitaan. Se on kylläkin huono asia, jos et enään ikinä palaa ihan normaaliseksi, kuin ennen joillekkin muilla. Nyt sinä voit aloittaa elämän alusta lähtien. " Evan puhui.
Omastan mielestään Evan hävetti yhtä lausetta mitä tuli sanottuaan. Muuten hän halusipiristää Jillietä, vaikka se tuntui todella vaikealta hommalta.

Suna ei saanut mitä olisi halunnut vastaukseksi. Pinesti hän oli pettynyt, mutta nopeasti pettymys loppui tahdon voiman avulla. Hiljaa hän katsoi miestä ja käänsi katseensa pois. Nainen ei vieläkään oikein halunnut nousta missä hän nukkui.
" Vaikea kaikki on vaikeaa. " Suna sanoi leikkien.
Enemmän siinä oli runoutta naisen mielestä.