Mikä tuo sinut tänne?

Ceddie päästi Sunan halauksestaan ja asteli portaikkoon, mutta varjo Ceddie jäi aloilleen.
"Hmmph..." Ceddie asteli rauhassa portaat alas ja katsoi vielä nopeasti Sunaan päin. Ceddietä vastaan tuli kuitenkin yksi poliisi, joka kysyi Ceddieltä jotain saaden Ceddieltä rauhallisen vastauksen ja poliisi nyökkäsi hiukan, jolloin Ceddie asetti kaksi sormeaan poliisin otsalle ja sulki silmänsä. Poliisi jäi täysin aloilleen ja tuon silmät näyttivät tyhjiltä.
"huh?" Varjo Ceddie katsoi oikeaa Ceddietä ihmeissään.

Jillie kokosi itsensä, koska kipu oli liian kova ja hän oli menettää tajunsa, muttei menettänyt.
"Hm?" Jillie katsoi poliisia ja liikautti korviaan.
Aivan yllättäen Jillie kuitenkin menetti tajunsa ja hänen hengityksensä oli hiukan epätasainen.

Ceddien lempeä halaus oli ainoastaan hekellinen. Suna asteli hitaasti Ceddien perässä ja pysytteli hänen perässään, kun ei oikein luottanut toiseen Ceddieen. Jalkansa uudelleen pysähtyi, kun Ceddie oli pysähtynyt hänen edessään. Miehen olan yli Suna katsoi mitä hän teki poliisille. Hän ei sanonnut yhtään mitään, kun piti parempana vaihto ehtona puhuminen.

Evan katsoi vakana poliisia. Nopeasti hän huomasi, että Jillie menetti tajuntansa. Hän kääntyi naiseen puoleen. Kaikki oli hyvin ennen kuin poliisit tulivat.
" Katsokaa mitä saitte aikaan. " Evan sanoi poliisille.
Poliisi oli hieman kauhuissaan oliko hän oikeasti saanut tämän tilan aikaan nuorelle naiselle.

Poliisien saapuminen paikalle oli todella saanut Jillien menettämään tajunsa, sillä hänen yllään oleva loitsu esti muiden lähestymisen, sillä ainoa joka sai olla Jillien lähellä oli Evan, mutta Jillie oli uhmannut sitä.
"nh..." Jillie kuitenkin tuli pian tajuihinsa ja avasi tummanvioleteiksi muuttuneet silmänsä. Jillie katsoi Evaniin, muttei sanonut mitään.

Ceddien voimat joutuivat koville, sillä hän ei ollut pitkään aikaan tehnyt näyttämis loitsua, mutta hän onnistui siinä ja pian hän laski sormensa poliisin otsalta alas. Ceddie katsoi poliisia silmiin ja huomasi selkeästi tuon järkyttyneen.
"Tiedät nyt syylisen eli minä ja seuralaiseni lähdemme." Ceddie lausui, sillä hän oli itsekkin nähnyt samalla tapahtumat. Ceddie oli myös huojentunut ettei hänen varjonsa ollut aiheuttanut mitään, pikemminkin yrittänyt auttaa. Ceddie oli kuitenkin mietteliäs. Pieni varjotyttö oli tappanut hevoset ja tallimestarin. Siksi siis varjot ja korpit. Ceddie ajatteli ja vetäisi hellästi Sunan mukaansa. Tyttö oli ihmismäisessä muodossa ja samassa tilassa missä he olivat.

Evan oli hieman paniikissa, kun Jillie oli menettänyt yllättäen tajunsa. Iloisena hän oli, kun huomasi naisen herättyään. Vanhan miehen kasvoille tuli hymy huulille ja nopeasti hän halasi naista varovaisesti. Hän oli huolestunut ystävän kunnosta.

Suna nojautui raapujen seinien vasten. Rauhallisena hän odotteli mitä seuraavaksi tapahtuisi. Hän säikähti siihen, kun Ceddie tartui hänen kädestään. Nopeasti hän pääsi samaan paikkaan missä hän, Ceddie ja poliisi olivat. Suna kauhistui mitä sai nähdä ja miten hevoset olivat murhattu. Hän ei voinnut uskoa miten raakaa se oli tehty. Automaisesti ja tajuamatta hän oli ottanut tukea tankoon mikä oli rappusissa. Suna mielellään käänsi katseensa muualle.

Ceddie nojasi seinään, sillä hänen energiansa oli aika vähissä.
"Riittäköön." Ceddie totesi hiljaa ja poliisit lähtivät heidän luotaan heti kun huomasivat miten paljon voimiaan Ceddie käytti.

Jillie hätkähti hiukan Evanin halausta, mutta hymyili rauhoittavasti.
"Taisin säikäyttää." Jillie sanoi hiljaa ja huokaisi syvään.

Evan nyökkäso Jillielle, vaikka hän ei oikein nähnyt sitä.
" Kyllä sinä osaat yllättää ja huolestua. " Evan sanoi.
Sanoessaa hän erkaantunut halauksessa ja katsoi poliisia. Portaikosta oli tullut poliisi, joka kuiskasi korkeammalle poliisille jotakin.

Suna hengitteli tasaisesti ja välillä katsoi Ceddieätä ja poliisia. Poliisi kuitenkin lähti juoksemaan portaita alas. Hänestä tuntui siltä, että jotain oli tapahtumassa. Myös se mietitytti, että uskoiko poliisi siihen mitä Ceddie oli näytänyt.

Ceddie liukui istumaan maahan ja hengitti epätasaisesti. Hän oli kuluttanut suuren osan magiaansa ja energiaansa. Se tyttö joka oli tappanut hevoset ja tallimestarin seisoi portaiden vieressä ja hymyili ilkeästi Ceddielle.

Jillie katsoi poliiseja ja purki samalla mielessään kirousta.
"Hmmm.." Jillie vilkaisi portaikon viereen.
"M..miharu?!" Jillie katsoi tyttöä, jonka silmät olivat hyvin vaaleanpunaiset ja tyttö näytti muuten hyvinpaljon Jillieltä.
"Hemmetti... Pitihän se arvata." Jillie mutisi ja painoi pään alas.

Poliisit aikoivat viedä sen tytön minkä Ceddie oli näyttänyt hänelle.
" Miksi sinä noin teit? " Suna kysyi tytöltä.
Muuta hän ei oikein saanut suustaan tulemaan. Hän oli hieman huolissaan Ceddie kunnosta, kun haavakin oli tuorre.

Evan kuuli naisen suustaan Miharu, joka kertoi miehelle paljon asioita. Vanhan muisti kuvat alkoivat pyöriä hänen päässään ja samalla hän alkoi muistella menneitään. Menneisyyden kohtaaminen ei ollut kuitenkaan helpoa.
" Sinä et taida pitää hänestä? " Evan sanoi.

Jillie huokaisi syvään ja puraisi huultaan.
"Hän on minulle sukua... Katso häntä tarkkaan ja sano kenet hänessä näet." Jillie lausui hiljaa ja katsoi tyttöä, joka ei tuntunut piittaavan siitä mitä oli tehnyt.

Ceddie katsoi tyttöä ja oli kuullut Jillien sanovan tytön nimen.
"Tappaja mikä tappaja." Tyttö totesi lapsellisesti ja antoi poliisien ottaa kiinni.
"Minua ei saa pitkään pidettyä vankina ellei keksi oikeaa keinoa." Tyttö totesi lapsellisen pirullisella äänellä.
"Huh?" Ceddie katsoi tyttöä, joka ei tuntunut edes olevan pahoillaan teostaan.

Vanhoilla silmeillä täytyi mennä lähemmäksi tai tuijoittaa kauan, että näkisi kauaksi. Ilme oli mietteliäs. Hänen täytyi katsoa välillä Jillieätä.
" Sukulaiset eivät ole kivoja. Ainakaan osa porukasta. " Evan sanoi.
Evan uskoi, että Jillie ei olisi halunnut olla samaa sukua hänen kassaan, jos se olisi mahdollista.

Suna oli enemmäkseen puhdasta kullusta, tehty, kun häntä niin paljon hirvitti tytön sanat. Hän itse ei voisi olla niin paha sydämmestään. Anteeksi ja ymmärtäväinen hän olisi voinnut antaa, mutta tehdä omaksi ilokseen ja huvikseen.

Jillie katsoi tyttöä rauhallisesti.
"Miharu Fukuda... Tai oikeastaan Miharu Shadow en ole unohtanut, mutta miksi haluat tehdä pahaa?" Jillien ääni oli kylmä ja tummanvioletit silmät hohtivat hiukan. Miharu kohotti katseensa Jillieen yllättyneenä ja tytön vaaleanpunaiset silmät kiiluivat hiukan. Tytön huulille levisi hymy.
"Tappaminen on hauskaa" Miharu sanoi viattomalla äänellä ja katsoi Jillietä. Tyttö todellakin oli tunteeton, mutta Jillie ei siitä piitannut.
"Osaksi hiisi osaksi varjo. Kuitenkin osa minua. Jillie totesi itsekseen ja katsoi tyttöä. Viaton tappaja, joka ei tiedä mitä tekee.

Ceddie katsoi Miharua ja Jillietä vuorotellen. Niin samanlaiset ulkonäöltään. Ceddie ajatteli ja huokaisi syvään. Miehen energia oli vähissä.
"Tyttö on puhdasta pahuutta." Ceddie lausui hiljaa katsoessaan tytön vaaleanpunaisia silmiä ja goottimaista tummanviolettia mekkoa, jossa oli valkoisia pitsejä ja valkoisia yksityiskohtia muutenkin.

Suna oli hiljaa, ettei sokeutuisi heidän asiaan. Mutta hän joutui väistyä portaissa, että muut malailijat pääisi omiin huoneisiin. Poliisit olivat antaneet muiden mennä, kun tiesi kuka oli tehnyt.

Evanin mielestä Jilliestä ja tytössä oli ehkä toin yhteistä, mutta todella vähän. Hänkin vaistomaisesti oli hiljaa ja antoi tilanteen taphatua sen mukaisesti miten tulevaisuudessa oli sanottuneen. Miellellään hän kuunteli, että minkälainen puhuusta keskeytyi.

Jillie katsoi Miharua ja piti tuon katseen itsessään.
"Miksi teet oikeastaan pahaa, muustakin syystä että se on hauskaa.. Veren takia? Vai siksi että haluat nähdä jonkun menettävän silmistään elämän ?" Jillien ääni oli kylmä ja vakaa ja hän piti katseensa tytössä, joka alkoi jo olemaan sekaisin.
"Veren takia. Kaunista punaista elämän eliksiiriä." Miharu sanoi hymyillen ja lipaisi huuliaan. Jillie nyökkäsi vakaana.
"Tiesitkö että tappaminen on väärin?" Jillie teki toisen yhtä kylmän kysymyksen ja sai Miharun hätkähtämään.
"En tiennyt että tappaminen on väärin, tiesin vain että se on hauskaa." Miharu totesi ja hänen huulilleen levisi viaton hymy. Jillie hymyili vinosti, hän oli saanut tytön tuntemaan hiukan syylisyyttä.
"Haluatko kuolla?" Jillie kysyi kylmästi ja julmasti tytöltä saaden tuon säikähtämään.
"En halua kuolla." Miharu sanoi säikähtäneen surullisella äänellä.
"Et saa verta vankilassa ja voit jopa saada jonkinlaisen tuomion." Jillie lausui kylmästi. Miharu alkoi tajuamaan mitä oli tehnyt ja tyttö painoi katseensa maahan.
"En tiennyt..." Miharu sanoi surullisesti jättäen lauseen kesken.
"Minäkin tapoin joskus, mutta nyt tapan vain tietyistä syistä. Ja tiesitkö ettei pakosti tarvitse tappaa veren takia?" Jillie vielä totesi kylmästi ja sai Miharun kohottamaan katseensa.
"Ei tarvitse tappaa... verentakia?" Miharu lausui ihmeissään.

Ceddie katsoi ihmeissään Miharua Jillien puhuessa tytölle. Jillie pystyi hallitsemaan tyttöä sanoillaan ja sai tuon ymmärtämään tekemänsä.
"Hmm..." Ceddie katsoi Miharua ja tuon olemusta, joka vaikutti alistuvan kokoajan enemmän.

Evan vähät väli nyökytteli niissä kohdissa, missä Jillie sanovan mikä on väärää ja mitä ei kannattaisi tehdä.
Suan oli hiljaa ja kuunteli. Kuuntelu oli vaikeaa, kun uni oli yllättynyt ja, joka halusi ottaa Sunanin valtaansa.

Ceddie huomasi Sunan väsymyksen.
"Mennäänkö me?" Ceddie kysyi Sunalta ja hymyili itsekkin väsyneenä, mutta nousi ylös.

Jillie katsoi Miharua, joka oli selkeästi ruvennut katumaan jonkun verran.
"Mutta tappaminen on hauskaa." Miharu kuitenkin totesi ja viaton hymy levisi taas tytön huulille. Jillie pudisti päätään tytön ymmärtämättömyydelle.
"Läpensä paha." Jillie totesi ja lähti astelemaan pois. Miharu heitti tikarin Jillien perään, mutta Jillie nappasi sen helposti ilmasta.
"Älä äksyile Miharu!" Jillie sihahti tytölle, joka vain tuhahti ja antoi poliisien ottaa mukaan.

Suna hätkähti Ceddien sanomiseen ja katsoi miestä uneliaasti.
" Ai ullakolle vai?...Joo. " Suna sanoi unen tokkurassa.

Evan katsoi huolestuneena naista ja hänen sukulaistaansa. HÄn nousi ylös ja pienesti hän sanoi Jillielle, että hän menee nukkuaan. Oiekastaan hän ei halunnut jäädä tunteidensa väliin.

Ceddie hymyili väsyneesti Sunalle ja nyökkäsi.
"Siellä minä ainakin viihtyisin." Ceddie totesi huvittuneena. Ceddie virnisti hiukan pirullisesti.

Jillie tunsi olonsa yllättäen heikoksi ja kaatui menettäen tajunsa. Hän oli suuttunut Miharulle niin paljon ettei ollut huomannut tilansa heikentymistä.

Evan meni nukkumaan. HÄn oli niin väsynnyt. Vaistotkaan ei oikein toimminut, jos ei ole levännyt tarpeeksi.

Suna virnisti takaisin Ceddielle. Pienesti hän nyökkäsi ja alkoi astelemaan ullakolle. Päästyään sinne hän katsoi minne voisi nukahtaa. HÄn asettui sinne minne hän oli aijemmin nukahtanut. Ceddie liikeistä hän ei kuitenkaan tiennyt nukahtaisiko heti oven juurelle.

Jillien hengitys lakkasi lähes kokonaan, mutta hän oli päättänyt selvitä, jonka takia hengitys kuitenkin säilyi. Miharun huomatessa tapahtuneen tyttö rimpuili itsensä vapaaksi huutaen toisella kielellä jotain ja juoksi Jillien luokse kumartuen tuon puoleen.
"Jilliashin?" Miharu lausui Jillien oikean nimen, jota hän ei ole muille edes kertonut. Miharu asetti kätensä Jillien sydämmenkohdalle ja sulki silmänsä kuunnellen. Sydämmenlyönnit olivat hyvin olemattomat, mutta Miharun kuulo ei valehdellut.
"Jil... Sinun on pakko vielä kestää." Miharu sanoi hiljaa ja katsoi julmasti poliiseja, jotka olivat lähteneet tulemaan kohti.
"Älkää tulko tai muuten en lupaa että tapahtuu mitään hyvää!" Miharu sihahti vaarallisella äänellä poliiseille, jotka pysähtyivät heti.

Ceddie oli aluksi seurannut Sunaa, mutta hän pysähtyi kuullessaan Miharun metelöinnin.
"Mitäh?" Ceddie katsoi Jillien viereen polvistuneeseen Miharuun, joka uhosi äkäisellä äänellä. Ceddie jäi katsomaan Jillietä, sillä naista ei ehkä voisi enään pelastaa.
"Hemmeti." Ceddie kuitenkin jatkoi Sunan perässä ullakolle.

Makeasti Suna haukotteli iloisen mielin. Jostakin syystä hän rakensi hieman pesää missä hän nukkuisi. Nillä mitä ullakossa oli. Ullakossa ei ollut yhtään mitää lämpö konetta. Kädellään hän näytti miehelle, missä hän voisi nukkua makeasti, jos hänelle vai kelpaisi. Suna oli hyvä rakentamaan pesän ei voisi uskoa hevoskuiskaajalta.

Evan heitti sängystä kenkänsä seinän viereen. Muut ylimääräiset tavarat ja kampeet saivat mennä sängyn vierelle.

Miharu yritti saada tajuttoman Jillien hereille, mutta turhaan ja tyttö meinasi ruveta itkemään.
"Jil.." Miharu lausui hiljaa ja painoi päänsä lausuen hiljaa jonkin omituisen kielen sanoja
"Herää.." Miharu lausui sanojen loppuessa ja piti kättä kevyesti tuon rintakehän yläpuolella, jolloin tummanvioletti hohde ympäröi Jillien kehon.
"Herää.." Miharu lausui uudestaan vahvistaen loitsua uskolla. Miharun loitsu ei kuitenkaan meinannut toimia yksin.
"H...herää.." Miharu lausui vielä kerran. Poliisit seisoivat vähänmatkan päässä Miharusta.

Ceddie hymyili ja meni Sunan näyttämään paikkaan, vaikka hän oli huolissaan Jilliestä. Hänen kuului tappaa Jillie, mutta nyt kun Jillie oli lähellä kuolemaa, hän toivoi ettei tuo kuolisi.
"Hmm.." Ceddie haukotteli ja nukahti kuitenkin.

Suna pienesti hymyili miehelle, koska uni painoi hänen silmiäänsä. Miehen päälle hän pisti villa täkin. Kummallekkin hän laittoi tyynyn siasta herne pussin. Mitä kaikein laista lakaa hän löysisi niin pisti pehmusteeksi alle. Pistettyäänsä päänsä herne säkin päälle hän nukahti nopeasti. Jaloillaan hän potki kenkänsä sivummalle. Sänkymäisessä ei voinnut nukkua kengät jalassa, kuin eräät.
Evan nukkui todella hyvin. Äänien takia hän laittoi tyynyn pään päälle.

Jillie lakkasi hetkeksi hengittämästä kokonaan, joka sai Miharun säikähtämään hiukan.
"Älä luovuta. Ei mikään kirous tai myrkky estä sinua elämästä." Miharu sanoi täristen ja poliisit olivat uskaltautuneet hyvin lähelle Miharua tytön huomaamatta.
"JA PAINUKAA TE H*LVETTIIN!" Miharu kiljaisi, koska oli kyllä tajunnut poliisit , mutta oli antanut niiden luulla jotain muuta. Miharu lausui vielä kerran yhden loitsun ja poisti Jillien kehosta suuren määrän myrkkyä metallirannekkeeseen ranteessaan.
".." Poliisit olivat perääntyneet Miharun huudon takia.

Ceddie nukahti sikeään uneen.

Suna pelkäsi, että hän löisi unen aikana Ceddietä turpaan. Välillä hän eläytyi niin paljon uniinsa. Nukkuma alusta oli täydellinen naisen mielestä. Siinä oli niin mukava nukkua ja ihana mies vieressä.
Evan nukkui liikkuttomana.

Miharu tunsi Jillien heikentyvän täysin.
"ym.." Miharu lopetti Jillien parantamisen ja muun, sillä huomasi ettei hänen loitsunsa auta kovinkaan paljoa, vaikka ne olivat vahvimmasta päästä.
"Kestä." Miharu totesi ja nousi ylös astellen portaille ja istuen siihen. Miharu katsoi poliiseja synkkänä ja istui hiljaa paikallaan. Poliisit eivät lähestyneet Miharua ollenkaan, mutta pysyivät odottamassa. Yksi poliisi kysyi Miharulta jotain ja tyttö katsoi poliisiin.
"On ... Hän on äitini." Miharu sanoi rauhallisesti.

Ceddie oli käpertynyt mahdollisimman pieneksi ja nukkui hyvin sikeästi.