Mikä tuo sinut tänne?

Unen mukaisesti Suna kierteli tekemässään pesässä.
Evannukkui todella hyvin, vaikka jostakin syystä vaistosi huonoa.

Jillien hengitys oli tasaantunut mutta se oli hyvin olematon.
"ei..." Miharu painoi katseensa alas ja mietti. Poliisit olivat päättäneet jättää tytön rauhaan, sillä hän oli iältäänkin hyvin nuori.

Ceddie havahtui hereille hetkeksi, mutta nukahti taas.

//Jilliepä saattaa lähteä roolipelistä mielenkiintoisella tavalla, sillä Miharu yksin ei Jillietä voi parantaa.//

//Kai sitten Evanin pitää tulla auttamaan häntä//

Evan havahtui kunnolla vaistoonsa, joka kertoi hänelle pahaa ja huonoa on tulossa hänelle. Kapistukset päälleensä ja samoin saappaat jalkaansa. Hän asteli rappuasia alas aulaan. Aulaan tultaessaan hän huomasi, että Jillie oli huono voimana ja se tyttö oli hänen vieressään. Tytöstä hän ei oikein piittannut, mutta sen sijaan he Jillie oli pahassa pulassa. Evan asetti kädensä naisen pään sivulle. Samalla hän tarjosi verta, jos se auttaisi varjovampyyriä.
" Sinun aikasi ei ole vielä tullut. " Eavn sanoi.
Suna nukkui hyvin ja kierteli sivulle ja takaisin.

Miharu katsoi Evania ihmeissään ja huomasi Jillien pienen reaktion miehen asettaessa käden hänen huuliensa eteen.
"Hm?" Miharu huomasi Jillien painavan kevyesti terävät kulmahampaansa miehen ranteesseen saaden aikaan haavan. Miharu tuli hiukan lähemmäksi uteliaana.
"Hän on elossa?" Miharu lausui kysyvällä äänellä ja katsoi parantuvia haavoja.

Ceddie säpsähti välillä hereille, mutta nukkui muuten hyvin.

Veren luovutus oli tiukkaa miehelle. Kaksi kertaa hän on joutunut luovuttaa verta Jillielle. Tuimasti hän kuitenkin katsoi Mihaa. Hänen oli turha tulla apajille. Evan i antaisi omaa vertaa nuorelle naiselle.
" Ei hän kuole, kun tehtävä on vielä kesken. " Evan sanoi

Suna nukkui todella hyvin, vaikka alhaalla oli paljon vilinää ja melusaa. Yhden kerran hän paiskasi kätensä punaiseksi, kun eläytyi uneensa.

Miharu nyökkäsi ja istui risti-istuntaan maahan ja tapitti Jillietä. Tytön hiukset olivat hiukan silmillä ja hänen vaatteensa eivät olleet kovin puhtaat.
"Hyvä." Miharu sanoi hiljaa ja sulki vaaleanpunaiset silmänsä.
"Mh..." Jillie päästi Evanin käden ja alkoi tulemaan hiukan tajuihinsa.
"..." Jillie katsoi Evania hiljaa.

Ceddie heräsi jo viidennen kerran ja nousi istumaaan.
"huoh..." Ceddie katsoi ympärilleen.

Suna nukkui omassa puolellaan. Yö oli vielä taivaassa.

Evan oli iloinen, että Jillie irrotti hampaansa ihosta. Jillien edellinen pureman jälkiin oli tullut vaan rupi. Muutenkin naisen pimemässä ja puremassa se kutitti todella paljon miestä, vaikka ei näyttänyt sitä laisinkaan.
" Oletko varma, että joit tarpeeksi seuraaviin tapahtumiisiin. " Evan sanoi.

Jillie nyökkäsi hiukan, sillä hänen kehonsa oli parantunut lähes täysin. Hän ei vielä puhunut. Jillie katsoi hetken Miharua, mutta kiinnitti huomionsa Evaniin.
"Kiitos jälleen." Jillie lausui hiljaa ja hymyili vinosti. Jillie nousi varovaisesti istumaan ja pudisti päätään.
"Poliisit taisivat jättää sinut rauhaan pentu." Jillie totesi julmalla äänellä Miharulle, joka hätkähti hiukan.

Ceddie käpertyi pienelle kerälle ja nukahti uudestaan ainakin joksikin aikaan taas.

Naisen virkoessaan ylös niin Evan laahistui lattialle. Henkitys oli hiljaista. Hänelle oli parasta mennä maaten, kuin istua lattialla. Pää alkaisi muuten pyöriä kunnolla muuten. Sanojakaan ei jaksanut enään tulla suustaansa.
Suna nukkui todella rauhallisena omassa paikassaansa. Kuitenkin alla oleva melui sai hänet hereille. Silmät aukesivat ja katsoivat kattoon. Hiljalleen silmät alkoivat katsoa ympärilleensä. Kaikki näyttävän samoissa kohdissaan viimeksi laitettuaan silmänsä kiinni. Rauhallisena hän voisi nukahtaa, mutta alla oleva metakka häiritsi todella paljon hänen uniaansa.

Jillie katsoi Evania huolissaan.
"Ei sinun olisi ollut pakko luopua verestäsi." Jillie sanoi hiljaa ja katsahti Miharuun, joka oli aivan hiljaa.
"hmm.." Jillie istui maassa vuorostaan hiljaa.

Ceddie nukkui hiukan levottomasti.

Uni ei tullut helpolla Sunan silmille. Hän siirtyi katsomaan Ceddien, joka nuukui hänen mielestää suden syötävältä. Mitenkään kiusaaminen ei tullut, että pitäisi herättää.
" Niimhm. " Evan oli saaneen sanomisen.
Hän ei oikein saanut suustan yhtäänmitään. Parempi oli keskittyä verän lisäykseen. Hän ei voinnut muuhun ajatella. Silmätkin katsoivat melkein kieroon.

Jillie istui maahan ja laittoi kaapunsa Evanin päälle, ettei miehelle tulisi kuitenkaan kylmä, sillä liian vähäinen veri sai kylmän tunteen voimakkaammaksi.
"Hmm.." Jillie katsoi jonkin matkan päähän istunutta Miharua, joka tuntui miettivän jotain. Jillie ei kuitenkaan piitannut tytöstä, vaikka hän oli tuon äiti.

Ceddie säpsähti hereille ja nousi istumaan painaen käden otsalleen.
"Hmmph.." Ceddie huokaisi syvään.

Suna säikähti valtavasti, kun Ceddie oli noussut pystyyn. Heti alkoi miettiä, että oliko Ceddie ollut koko ajan hereillä.
" Onko sinulla kaikki hyvin? Vaiko, etkö saa unta, kun alla mekastaa. " Suna sanoi.
Hän pelkäsi myös, että mies ei nukkunut hänen tekemässään pika pedissä.

Evan oli aivan hiljaa ja oli pienesti sininen. Hän oli menettänyt verta todella paljon. Silmät olivat kiinni ja hengätys oli kuitenkin aika raskas.

Ceddie mietti jotain hetken.
"Muistot kiusaavat ja myös alakerran meteli" Ceddie totesi rauhallisesti ja katsoi Sunaan.

Jillie huokaisi syvään ja sulki hetkeksi silmänsä. Hän ei ollut väsynyt ollenkaan, sillä hänen aistinsa olivat korkeammalla kuin koskaan aikaisemmin.

Nopeasti Jillien, Evan ja Miharun viereen tuli työn tekijä ja sanoi:
" Te ette voi siihen jäädä laisinkaan. Muuten eikö teillä pitäisi olla varattu oma huone. " Tyntekijä mies sanoi Jillielle.
Evan nukkuin hän kuuli jotakin jonkun sanovan. Hän ei edes saanut sanoja suusta mistä oli puhutta asia juuri vähä aikaa sitten.

Suna haukottelia makeasti ja yittie miehelle hymyä. Ceddie silmät saivat hänet rauhalliseksi.
" Ettei sinun haavallesi oikein satu. " Suna sanoi hiljaa.
" Voihan sinulle laulaa uni laulu, että pääset uudestaan unen pauloihin. Näytät edelleen siitä, että tarvitset unta. " Suna sanoin uudemman kerran.

Jillie katsoi työntekijää tummanvioleteilla silmillään.
"kyllähän meillä huone on, mutta tyttöllä ei ole." Jillie totesi virnistäen. Miharu katsahti Jillieen ja virnisti.
"Pärjään kyllä." Miharu totesi mukamas äksyillen, mutta virnisti Jillielle.

Jillie nousi ylös ja hänen hymynsä oli hyvin pirullinen, mutta hän hillitsi itsensä. Jillie nosti Evanin helposti selkäänsä ja vilkaisi työntekijään ja asteli portaikkoon, sillä heidän huoneensa oli yläkerrassa.

Jillie laski Evanin sängylle ja peitteli tuon astellen omaan nurkkapaikkaansa. Miharu oli jäänyt alakertaan.

Ceddie venytteli hiukan.
"Haavaan ei tunnu sattuvan." Ceddie totesi väsyneen oloisella äänellä. Ceddietä hymyilytti Sunan mainitessa unilaulusta.
"Ei.. kyllä minä aika herkästi nukahdan väsyneenä." Ceddie totesi ja katsoi Sunaa.

Evan ei huomannut yhtään mitään eroa maaku aloista. Ainoastaan nyt hän nukkui paremmassa pedissä. Nukkumisella hän sai verensa samoille arvoille.

Suna laittoin päänsä vinoon ja katsoi miestä kysyvästi.
" Mikä sinua noin hymyillyttää? Oliko minun ehtoni liian huono. Ei näytä siltä, että sinä nukahtaisit, kun olet väsyinen. " Suna sanoi.
Maaten hän katsoi miestä.

Jillie muuttui sudeksi ja käpertyi kerälle paikalleen. Suden muodossa Jillien oli mukavampi olla.

Ceddie pudisti päätään.
"Ideasi oli aivan ihana." Ceddie totesi haukotellen ja käpertyi takaisin pesään. Mies oli todellakin väsynyt,

Nainen oli hieman yllättynyt siitä, että miestä ihastutti unilaulu. Siitä olettaen Suna alkoi laulaa Ceddielle unilaulun. Kuitenkaan Sunan laulu ääni ei ollut mitenkään ooperanlaulajien tasossa, mutta hyvässä kunossa, että voisi kuunella. Hän pelkäsi, että itsekkin nukahtaisi omaan unilauluunsa. Sunan pelko toteutui ajattelomana, vaikka yritteli pidättää hereillä. Kuitenkin hän sai laulun loppuun ennen oman nukahtaminen. Hän ei kuitenkaan tiennyt nukahtiko Ceddie laisinkaan, mutta sai itsenäsä unenmaille ja näkemään ihania unia mitä haluaisi toteutuvan, joillakin tavalla.
Evan nukkui hyvin, mutta aivasti parisen kertaa suden karvojen, josta Jilliestä ne karvat lähti oikein.

Jillie pysyi sudenmuodossa, koska hänen energiansa tasautui tuossa muodossa enemmän.
"mh.." Jillien turkin väri muuttui valkeasta tuhkanharmaaksi.

Ceddie oli nukahtanut laulun aikana ja oli käpertynyt mahdollisimman pieneksi pesään.

Evan aivasteli parisen kertaa, mutta nukkui silti todella hyvin. Kuitenkin nälkä alkoi tulla mielelleen, mutta nukkui silti.

Suna oli myös käpertynyt pieneksi palleroksi. Ceddie antama paita peitti hänet melkein kokonaan. Suna oli myös avannut hiuksensa.

Jillien korvat liikahtelivat puolelta toiselle, sillä susi ei koskaan nukkunut täysin ja Jillie oli olemukseltaan susi nyt.

Ceddie oli nukahtanut viimein sikeästi.

Evan saattoi kuorsata, mutta jos hän kuorsaisi niin hän nukkuisi huonnommpin. Vanha mies muuttui hiljaa pieneksi lapsen kokoiseksi. Itse Evan ei huomannut laisinkaan.
Suna nukui ison paidan alla. Pienesti hän rosvosi Ceddien peiton, mikä hän oli antanut miehelle ennen nukkumaan menoa.

Jillie sävähti hereille auringon säteiden osuessa tuhkanharmaaseen turkkinn.
"Mrah.." Jillie loikkasi auringosta pois ja katsoi huoneessa ympärilleen.
"hmm.." Jillie koetti muuttua ihmiseksi, muttei pystynyt.
"Hemmetti." Jillie ravisti turkkiaan. Jillietä ei oikeastaan häirinnyt suden muoto.

Ceddie heräsi hiukan väsyneenä, mutta kuitenkin tarpeeksi nukkuneena.
"Hmm.." Ceddie katseli ympärilleen ja vilkaisi Sunaan.

Poika heräsi uuteen aivastukseen. Hän aivasti parisen kertaa. Hän oikein tiennyt mitä oli oikein tapahtunut eilis iltana. Hän katsoi hieman väsyneenä. ympärillään, kunnes säikähti suteen mikä nukkuin melkein lähellä häntä.
Suna haukotteli makeasti ja alkoi venytellä itseäänsä. Venytykset tulivat automaattisesti hänellä. Suna ei oikein halunut herätä, vaikka ikkunasta auringon säteet paistoivat suoraan vielä.
" Ei vielä. " Suna sanoi hieman valittaen.