Mikä tuo sinut tänne?

Evan nukkui todella sikeästi. Varmaakin hän ei ole pitkään aikaan saanut nukutuksi tai olisi uni velkoja.
Suna oli käpertynyt itsensään kyyryyn ja kuunnellut mitä alhaalla oikein möykätään. Pieni kolmio muotoinen viltti lämmitteli jonkun verran häntä. Nopeasti hän sätkähti paikoillaan, kun miehen äänen hänen takanaan. Mies oli saanut Sunan yllätyksi todella hyvin, kun oli osittain omassa mailmassaan.

Jillie rauhoittui ja nukahti uudestaan patjalleen. Hän ei jaksanut valvoa.

Ceddie asteli hiljaa Sunan luokse ja halasi tuota varovaisesti.
"Se olen vain minä.." Ceddie sanoi hiljaa ja kuunteli samalla ääniä varuillaan.

Kipu oli todella vihloinen, kun Sunat yllätettiin, koska hän oli lyönnyt päänsä. Hän istui paikoillaan ja katsoi miestä, joka puhui hiljaisesti. Äänen sävystä hän tunsi kenelle ääni kuului. Ceddie...Suna lausui mielessään. Miehen halaus oli rentouttavaa niin, että pelko alkoi hävitä jonkun verran. Hän oli hyvin iloinen miehen sylissään oli niin turvallinen olo.
Evan ei kuitenkaan jaksanut taistella unensa kanssa, että hän saisi unen piedettyään. Vaikka hänellä oli yleisesti hyvä uninen mies. Puolen tunnin hakkaaminen oveen alkoi kuitenkin ärsyttää miestä, kun ei saannut nukkua niin hyvin, vaikka olisi halunnut. Muristen Evan katsoi ovea, joka oli saman aikaisesti mennyt istumaan sängyn päälle. Nopeasti hän vilkaisi Jillien suuntaan.

Jillie oli vaipunut jälleen uneen ja hänen mielensä oli vallannut painajainen, joka ei antanut Jillien herätä. Kaikki tunteet tuntuivat aidolta, kuten myös kaikki tapahtumat unessa. Jillie vingahti apuapyytävästi välillä, mutta käpertyi mahdollisimman pieneksi.

Ceddie hymyili rauhoittavasti. Hän ei halunnut varjojen yllättävän uudestaan, mutta ei oikeastaan enään pelännytkään niitä.
"Joku on saanut poliisit liikkeelle." Ceddie lausui hiljaa ja koetti itsekkin olla mahdollisimman rauhallinen.

Vanhukainen haukotteli makeasti ja asteli oven suulle. Hän oli päättänyt avata oven, jos saisi hakkaamisen lopettavaksi. Kuitenkaan oven toisella puolella oleva mies loppeti oven hakkaamisen, mutta sen sijaan hän alkoi puhumaan Evanille. Juoksu pojalla oli tärkeä tiedote jokaiseen huoneeseen. Evan nyökkäsi miehelle, että hän ja Jillie tulisivat aulaan niin nopeasti kuin oli mahdollista. Hän pienesti ihmetteli miksi Suna ei avannut ovea vastakkeiseen oveen. Miehiä oli yhteensä viisi herättämässä koko majoitus paikan. Evan asteli Jillien viereen ja yrittäen herättää häntä hereille.

Suna oli iloissaan miehen sylissä. Sylissään oltaessaan hän huomasimrän alueen vatsan seuduilla. Se sai naisen huolestumaan.
" Niin hän joku on saanut polisiit liikkeelle. " Suna vastasi.
Hän kuitenkin irtaantui miehestä, että istui polvilteen hänen vasta päätä. Varovasti hän alkoi kosketella Ceddien vatsaan.
" Sinulla ei ole kaikki hyvin, mikä ei olisi uutta sinulle. Ehkä olisi parasta ketä näitkään niin et tapaisi, kun jouduit noin huonoon kunton. " Suna sanoi huolestuneena.

Jillie sävähti hereille ja hänen silmänsä olivat haalean siniset, sillä häntä oli vahingoitettu hänen unensa kanssa.
"..." Jillie nousi varvoaisesti istumaan ja hänen toinen kätensä oli verillä, mutta pahinta haavaa ei voinut nähdä, sillä hänellä oli kyljessä syvä haava, jota ei näkynyt kaavun läpi. Jillie katsoi kättään pitkään ja liu'utti toista kättään sitä pitkin, jolloin vähemmän pahat kohdat parantuivat.
"Huoh..." Jillie katsoi Evaniin.

Ceddie värähti Sunan koskiessa hänen haavaansa.
"Varjot pääsivät yllättämään pahasti." Ceddie lausui hiljaa. Nuorukainen ei ollut aivan kunnossa, mutta hän ei välittänyt kivusta.

" Olen nähtävästi piru sinulle, joka tuo pahaa onnea sinulle. " Suna sanoi.
Helmastaan hän repäisi pitkän valkoisen kankaan nauhan. Tarpeeksi pitkä pätkän tehtyään hän nosti miehen kädet sivummalle. Pitkä palasen hän alkoi kiutoutua Ceddien vatsan ympärille.
" Mitähän ne poliisit oikein mahtaa oikein tehdä? " Suna sanoi miettelien.
Evan katsoi Jillietä kyselevästi ja huolissaan naisen voinnista.
" Jillie meidän täytyy mennä aulaan, kun poliisit tarvitsevat haastatella jostakin tapahtuman takia. Onneksi meillä on alibi. " Evan tokaisi.
Hän ei halunnut rasittaa naista Sunan asiasta, kun Suna ei ollut omassa huoneessaansa.

Jillie kokosi voimansa ja nyökkäsi.
"Selväh..." Jillie virnisti hiukan ja nousi ylös, meinaten kuitenkin kaatua kivun takia.
"ymh..." Jillie pudisti päätään. Jillie tajusi myös hyvin pian tilansa huonouden, mutta osasi parantaa itseään pakon edessä.

Ceddie naurahti Sunan toteamukselle ja katsoi naista.
"Tietäisitpä miten huonoa onnea minulla on. Varjot ovat vainonneet minua monta vuotta." Ceddie totesi rauhallisesti.
"Varjot ovat saaneet minut huonompaankin kuntoon." Ceddie totesi.
"Poliiseista en tiedä, mutta Evan ja Jillie ovat menossa alakertaan kuulusteltaviksi." Ceddie totesi, sillä hänen kuulonsa piti hänet ajantasalla.

Nainen oli yllättynyt Ceddien naurahtamiseen ja sanomiseen varsinkin Jilliestä ja Evanista. Samalla hän ajatteli pitäiskö hänenkin mennä kuulusteltavaksi, vaikka ei ollut kunnon alibia. Muutenkin hänet syytettäisiin ensimäisenä, kun oli käväisyt tallissa ennen poliisien tultaessa. Hän uskoi jatuksissaan, että hänen huonetta hakattaisiin parhaimmillaaan samasta asiasta mitä muitakin huoneita.
" Minusta vain tuntuu siltä, että tuottaisin sinulle huonoo onnea, kun joka kerta näemme toisemme sinä olet haavoittunut ja minä varmakin pulassa. " Suna sanoi.
Yrittäen hymyillä Ceddielle.

Evan oli auttamassa, jos Jillie ei jostakin syystä pääsisi ylös nurkastaan.
" Voit minuun nojamaan, kun näytät hieman huonovointiselta. " Evan sanoi.
Hiljaa hän asteli rappusia alas aulaan missä heitä odoteltiin. Aulassa he saivat tietää mitä seuraavaksi oikein tapahtuu. Miksi heitä oli herätetty näin myöhää.

Jillie tunsi olonsa heikoksi, mutta pystyi kävelemään vielä. Nainen kuitenkin otti hiukan tukea Evanista heidän mennessä alakertaan.
"Huh?" Jillie katsoi ympärilleen aulassa ja hänen päähänsä oli ilmestynyt valkeat korvat, jotka eivät olleet sudenkorvat, mutta muistuttivat niitä hyvinpaljon. Jillie oli hämmentynyt, sillä hän oli muutenkin väsynyt.

Ceddie katsoi Sunaa ja virnisti pirullisesti.
"Pystyisin paljastaa kuka hevosia on tappanut." Ceddie sanoi virnistäen pirullisesti.
"Jos poliisit antavat näyttää mitä on tapahtunut." Ceddie totesi ja samassa hänen kätensä alkoi hiukan hohtamaan.
"Minun ei tarvitsisi asettaa kuin kaksi sormea heistä jonkun otsalle ja heidän mieleensä tulvisi kuvia tallin tapahtumista. Osa minusta nimittäin tietää mitä on tapahtunut." Ceddie lasui.

" Näit nähtävästi pahaa unta, kun olet noin väsynnyt. " Evan sanoi.
Rappuasia oli paljon, varsinkin miestä alkoi häiritsemään se asia, että se sai Evanin pään pyörälle. Menivät hitaasti ja oli sata porrasta alas päin.

Sunan katse muuttui hetkessä kyseveläksi mieheen kohtaan mitä mies oli sanonnut hänelle. Poliisit olivat tulleet tutkimaan tallin rikoksesta missä oli kuolleita hevosia ja tallimestari. Ceddien sanat saivat jotenkin myös uskomaan, että hän oli mukana asiassa. Osittain hänestä tuntui, että Ceddie näki sivussa tapahtuman, jotka tekivät niin.
" Kai sinun olisi parasta menna sanomaan ja näyttämään poliisille. " Suna sanoi.
Hänasetti miehen paidan takaisin siteiden päälle.

Jillie vaipui hiukan ajatuksiinsa.
"Kyllä... näin painajaista, joka vahingoitti minua oikeasti. Kyljessäni on haava siitä..." Jillie sanoi hiljaa.
"Jaksan puhua kyllä sitten." Jillie totesi.

Ceddie sulki silmänsä ja huokaisi syvään.
"Näytän niille mitä tapahtui. Osa minusta oli siellä paikalla. Tai uskon niin. Sellainen tunne että minäkin olen tehyt jotain." Ceddie sanoi hiljaa ja katsoi merkkiä ranteessaan.
"Hmmm..." Ceddie painoi sormensa merkin päälle ja merkki rupesi polttamaan hänen koko kehossaan, mutta katosi.
"Menkäämme?" Ceddie lausui kysyvästi.

Kuulessaan mitä Jillie sanoi hänelle. Evan ei voinnut uskoa kuulemaansa sanaa.
" Sinut on kirottu. " Evan sanoi.
Evan mietti, voisiko se olla oikeasti kirous. Semmoiset painajaiset kuuluvat kirous kategoriaa. Tai joku yrittämässä tunkeutua naisen mieleen, kun se haavoittuneena.
" Jaksatko sinä kuitenkin? " Evan kysyi huolestuneena.

Ceddie sai Sunan vielä ymmälleensä asiasta. Hän oli aivan hiljaa paikoillansa. Varovaisesti hän katoi miestä silmiin ja yrittäen saada selville miehestä enemmän. Ceddie sanotessaan 'menkäämme'. Suna hieman katsoi asuaansa.
" Minä voi ihan hyvin jäädä tänne. " Suna tarkoitti lauseellaansa sen, että hänen vaatteensa olivat hieman epäsopivat mennä aulaan kuulosteltavaksi.

Jillie nyökkäsi hiukan Evanin kysymykselle.
"Jaksan minä... Ja tiedän että olen kirottu." Jillie totesi ja huokaisi syvään. Häntä haluttiin hallita, sillä hän oli toisiksiviimeinen Shadow.

Ceddie naurahti ja nosti selkäänsä sidotusta repusta pinon vaatteita. Vaatteet olivat lähes samanlaiset kuin Sunalla aiemmin oli, ennen kuin naisen vaatteet revittiin.
"Siinä." Ceddie totesi ja asetti vaatteet maahan kävellen portaikkoon.
"Tule perässä, sillä poliisit voi ihmetellä." Ceddie totesi rauhallisesti ja sulki silmänsä, koska tunsi jälleen heränneen toisen puolensa haluavan valtaan.

Suan nyökkäsi ja sanoi mielessään niin kuin nytkin. Ennen kuin Ceddie meni portaikkoon hän kiitteli avusta. Hän nousi jaloilleen ja riisusi yöleninkinsä. Jostain syystä hänen liikkeensä olivat hieman hitaan puoleisia. Naisen ajatuksissa meni monenlaisia ehdotuksi ja pohtimista. Vaihtaessaan vaatteitaan Suna katsoi saman aikaisesti ikkunaa mistä tuli kaduilta valoa ullakkoon. Hän tunsi hieman tyhjäksi, kun ei ollut hattuaansa. Lopuksi hän laittoi hiuksensa nutturalle.

Evan yritteli hymyillä pienesti Jillielle, joka väitti olevansa hyvissä voimissaan. Osittain Evan ei uskonut siihen mitä Jillie sanoi hänelle.
" Taisit hieman ymmärtää väärin. " Evan lausui hiljaa.

Jillie sulki silmänsä ja naurahti.
"En sano enään mitään." Jillie totesi rauhallisesti ja hän liikautti susimaisia korviaan hiukan.

Ceddie asteli portaikkoa alas hitaasti ja mietti jotain. Nuorukainen pelkäsi jotain samalla laskeutuessaan, mutta ei tuntunut piittaavan.

" ehkä parempi, että et sano minulle, yhtään mitään. Mutta sinun täytyy sanoa jotai virkamiehille. " Evan sanoi.
Vihdoinkin Evan pääsi inhottavista portaista. Tultaessaan aulaan aulassa oli paljon väkeä, jotka ovat asiakkaita.
" Tästä tulee pitkä ilta. " Evan toteillen itselleen, jos joku ei voi sanoa tekonsa.

Suna huokaisi syvään itsekseen ja sulki ullakon ikkunan mistä Ceddie oli tullut. Sitten hän katoi vaatetta ylläänsä. Ehkä hieman liian iso koko naiselle, mutta miehelle ei. Nopeasti hän ajatteli asustaan. Varovasti hän asteli ullakolle portaikkoon, ettei törmäisi mihikään. Hän huomasi, että Ceddie ei ollut päässyt pois ullakon portaista.
" Mitä mietit noin hartaasti? " Suna kysyi ja katsoi kysyvästi.

Ceddie katsoi Sunaan ja hänen silmistään huomasi pienen pelon.
"Pelkään näyttää mitä on tapahtunut ja kuka on syylinen, sillä saatan olla niiden syylisten joukossa, tai oikeastaan varjoni saattaa olla niiden joukossa." Ceddie lausui hiljaa ja katsoi Sunaa.
"Mutta näytän kyllä tapahtumat, sillä ei varjoni pakosti niiden joukossa ole." Ceddie lisäsi.

Jillie katsoi Evania ja tuhahti, hän ei ehkä suostuisi puhumaan kenellekkään. Nainen oli heikossa kunnossa ja sekaisin, jonka takia hän ei pystynyt ajattelmaan järkevästi joitakin asioita.

Evan laittoi Jillien yhden penkille istumaan. Ympärillään näki kaiken laisia erilaisa henklöitä kääpiötä, haltioita ja muita satu rotuisia.
" Tästä tulee pitkä ilta. " Evan sanoi.
Heille annettiin lappu minkä piti täyttää. Evan nauroili mitä lapussa luki oikein.

Suna kuunteli Ceddie sanomista. Jostain systä hänestä tuntui, että miehellä olisi oikeasti asiaa hevosten surmaamiseen. Sun katsoi pitkää käytävää missä oli ovia. Majoituksen työntekijä, jotka herättelivät asukkaita poliisin puheille. Suna huokaisi syvään ja katsoi miestä väsyneenä ja surullisena.

Ceddie havaitsi varjonsa menevän rauhallista vauhtia kohti portaikkoa. Hitto sillä on suunitelmia. Ceddie ajatteli, mutta ei voinut napatakkaan tuota olentoa, joka näytti hyvinpaljon häneltä, mutta pieniä eroja oli.

Jillie täytti myös hänelle ojennetun lapun, vaikka se oli vaikeaa, koska hän tunsi olonsa kokoajan heikentyvän. Poliisien täytyisi pitää kiirettä, jos he aikoivat Jillien kanssa puhua. Jillie sulki kuitenkin silmänsä, sillä hänen silmiensä väri paljasti hänen rotunsa yleensä.

Suna huomasi, että Ceddie oli päässyt ajatuksen mailmaan. Hän tartui miehen kädestä ja alkoi raahat portaisinn, jotka veivät heidät aulaan missä oli muitakin henkilöitä.
" Sielä ei ole kukaan sisällä, vaikka olet hakannut sitä puolisin tuntia. " Suna sanoi majatalon tekijälle.
Mies katsoi Sunaa ihmeissään. Miehen käsistä hän huomasi, miten kauan ovea on oikein hakattu.

Evan luki lappua minkä oli saanut ja mitä muutkin lukevat, jotka nukkuvat samassa huoneessaan. Hän ei voinnut olla nauramatta antamiselle lapuille.
" Kuuntele tätä Jillie; Oletteko naimisissa vai rakastelemassa huoneessa? " Evan sanoi naurajen.

Jillie naureskeli itsekseen kokoajan, koska oli lukenut saman jutun aikaisemmin, mutta hän oli lukenut myös muita. Hän oli rauhoittunut selkeästi, eikä hän vaikuttanut niin hiekolta.
"Niin..." Jillie totesi ja nauroi. Hän kuitenkin tunsi kokoajan menettävänsä milloin vain tajunsa. Jillie inahti vaimeasti kyljen kivun takia ja painoi kätensä kevyesti kyljelleen ja siirsi käden pois kyljeltään katsoen kädessään olevaa tummaa verta.
"Hmmh.." Jillie asetti kätensä takaisin kyljelleen.

Ceddie asteli Sunan perässä tarkkaillen varjoaan, joka vaelteli hiukan. Ceddie tuhahti varjolle ja merkki hänen ranteeseensa näkyviin, jolloin hän kutsui varjoaan lähemmäksi telepaattisesti. Varjo tuli Ceddien ja Sunan luokse ja katsoi Sunaa tumman vihreillä silmillä. Varjo oli muuten Ceddien näköinen, mutta sillä oli mustat pitkät hiukset, kuten Ceddiellä aikaisemmin.

" Niin mitä me laitamme lappuun Jillie? Minulle itselleni on ihan sama? " Evan sanoi.
Hän nauroi Jillien kanssa makeasti. Muut katoivat heitä kummissaan. Poliisit tulivat heidän eteensä, mutta Evan ei saanut nauruaansa lopetuksi.

Suna tunsi pistävän katseen, mutta hän ei huomannut, joka katsoi oli Ceddien varjo. Nopeasti Suna laittoi stopin eteen.
" Mitä jos he eivät uskoa sinua....Sitten minä ainakin jouduin vankilaan. " Suna sanoi.
Samalla hän vaipui masennukseen. Hän uskoi niin kovasti, että joutuisi sinne, vaikka hän ei ole tehnyt murhaa. Varmastikkin joku oli nähnyt hänet tänä iltana tallissa. Eihän voinnut valehdella, kun oli käväissyt talilla.

Ceddien varjo muuttui näkyväksi olennoksi ja katsoi Sunaa. Kuitenkin oikea Ceddie halasi Sunaa.
"Heidän täytyy uskoa se mitä näytän, sillä loitsuni siirtää heidät siihen tilanteeseen, mutta he kuitenkin ovat meidän luona." Ceddie sanoi rauhallisesti ja katsoi varjoaan pahasti. Ceddie uskoi että hänet syylistettäisiin tapahtuneesta, mutta hän aikoi näyttää kuitenkin kaikki.

Jillie nauroi makeasti kylkensä kivusta välittämättä, eikä pystynyt myöskään lopettamaan, vaikka poliisi tuli paikalle. Jillie kuitenkin koetti rauhoittua poliisin saapuessa.

Evan sai itsensä nopeasti lopettamaan naurunsa ja muuttua vakamaiselta mieheltä.
" Muuten meidän täytyy tehdä paperi homma loppuun, vaikka siinä on hauskat kysymykset. " Evan sanoi.

Pysähtyeessään Suna tunsi saivansa halausksen Ceddieltä. Katsoessaan miestä päin hän näki Ceddie lisäksi toisen Ceddien. Hänen täytyi hieroa silmiään näkikö hän kaksi Ceddie samaan aikaan. Suna oli aivan ymmällään mitä oikein tapahtumassa juuri nyt, mutta häntunsi oikean Ceddien halaamassa häntä. Kuitenkaan hän ei ymmärtänyt miksi Ceddie halasi häntä. Sen ainakin tiesi, jos Ceddie saisi hyvin kerrottua kaikki loppuisi onnelisesti. Jos menee huonosti sitten menee todelta syvältä.