Mikä tuo sinut tänne?

Suna pesi hiuksensa ja vartalonsa huolella liasta. Pestyään itsensä hän meni pyyhe ympärillä ikkunan eteen istumaan. Hiukset olivat märät ja leputtelivat rauhassa naisen ollalla. Taivas oli lumoava ja kaunis.
Evan toivoin suihkun aikana, että Jillie ei tekisi tyhmää. Pari ääntä huoneestä pesu huoneeseen mies alkoi hieman huolestua naisen käytöksestä. Suihkussa hän ei laulannut laisinkaan.

Jillie käpertyi nurkkaan pieneksi ja itki. Hänen mielialojen vaihtelut olivat voimakkaimmillaan.
"Ei,ei,ei..." Jillie hoki hiljaa.

Ceddie naurahti itsekseen ja lähti kävelemään.
"Menen seikkailemaan." Ceddie totesi hevosten liittyessä hänen seuraan jonkin matkan päässä.

Ewer katsoi Ceddien perään ja pudisti päätään huvittuneena.
"Selväh..." Ewer totesi.

Suna katsoi hiukset markänä ikkunasta taivaalle.
Evan kuivatessaan hiuksiaan ja samalla astuessaan toiseen huoneeseen. Hänen silmänsä löysivät Jillien, joka oli aivan nurkassa. Miehen silmissään Jillie antoi miehelle huoleen naisen puolesta. Evan asteli Jillien viereen.
" Ei sinulla ole mitään hätää. " Evan sanoi.
Mies kumartui naisen tasolle.

Jillie vingahti hiukan säikähtäen Evanin tullessa vierelle ja naisen silmistä huomasi pelon ja surun sekoittuvan lievään sekavuuteen.

Ceddie tunsi olonsa pahaksi. Mies kuitenkin ei aikonut levätä.

" Voit sanoa minulle mitä vain: Minä olen tukenasi. " Evan sanoi naiselle.
Hän huomasi, että hän oli saanut naisen hieman hätkääntymään, kun hän tuli naisen viereen. Evna oli rauhallinen, mutta hyvin huolissaan naisen mielen tilasta.
Suna lopulta nukahti ikkunan eteen mistä näkyi kadulle.

Jillien mieli oli erittäin epätasapainoinen, mutta tuo tuntui juuri ja juuri hallitsevan itsensä.
"Y..ymmärrän.." Jillie sanoi heikolla äänellä.

Ceddie asteli katua pitkin väsyneenä, vaikka Keishi olisi halunnut tuon selkäänsä.

Vaikka moni sanoo, että velhoin ei kannattaisi uskoa, mutta Evan oli toista mieltä. Kaikkiin luottaminen riippui henkilöiden luontesta ja rehellisyyden.

//Lyhyt//

Jillie meinasi tönäistä Evanin kauemmaksi, mutta jokin esti häntä.
"Kaikki tuntuu vain niin epämukavalta." Jillie lausui hiljaa.

Ceddie asteli Keishin ja Astrumin vierellä kohti majataloa.

Kaduissa oli kovaa metaskaa, vaikka oli parisen minuuttia vaille keskiyön. Suna nukkui niin rauhallisena ikkunan edessä. Hiukset olivat puolittain kuivuneet. Märästä hiuksista tippuneet tipat olivat lattiassa pienenä lätäkkönä. Kylmä ei tullut vielä, mutta ajan myötä kylmyys alkaisi huomata naisessa. Silloin hän alkasia käsillään lämmittää käsiään ja jalkapäitään.

Jillien sanoilla Evan ajatteli, että hän teki naisen epämukavasti ja otti pari askelta taaemmaksi. Taaemmaksi ottaminen oli hieman vaikeaa vanhalla velholle, vaikka oli keinona olisi taikuus.
" Toivon, että minä en ole epämukava?" Evan sanoi.

Jillie hymyili hiukan.
"Sinä et ole epämukava. Joku saa minut vain levottomaksi." Jillie sanoi hiljaa ja liikautti kättään jonka oli aikaisemmin lyönyt seinään.
"Auch.." Jillie tunsi edelleen kivun kädessään.

" Olet kunossa, mihin sinua oikein sattui? " Evan kysyi nopeasti naiselta.
Pienesti hän oli hymähtynyt naiselle ensimmäisellä lauselle. Kuitenkin naisen eläytyminen sai miehen huolestumaan.

Jillie katsoi kättään, josta vuosi hiukan verta, sillä hän oli lyönyt nyrkillään seinään hyvin lujaa.
"Äh... ei tämä ole vakavaa." Jillie totesi nuolaisten kädestään veren pois. Jillien mielentila alkoi vakaantumaan, eikä hän ollut enään niin levoton.

Ceddie oli pysähtynyt majatalon oven viereen ja istuutunut alas.

Evan hymyili pienesti, mutta suureksi osaksi hän katsoi naista hymähtäneenä ja voivotteina.
" Et sinä voi hyvin ulkoisesti ja sisäisesti. Anna kuin minä. " Evan sanoi.
Hän laittoi käden Jillien haavaiseen käteensä. Hän lausui hiljaa, ettei voisi kuulla mitä hän oikein lausui. Hän paransi naisen käden.
Suna nukkui tukki, vaikka välillä kuului meloa kaduilta.

Jillie katsoi Evaniin ja hymyili vinosti.
"En ole koskaan ollutkaan kunnossa sisäisesti." Jillie lausui, mutta hän oli jo vakaantunut enemmän kuin aikaisemmin. Hän tunsi olonsa heikoksi, sillä epävakaa mielentila oli heikentänyt häntä.
"Olo on kyllä heikko lievästi sanotuna." Jillie totesi hiljaa.

Mies hieman hymähti Jillien viimeiselle lauseelle.
" Juurihan sinä joit minusta yhden litran verestäni. Eikö litra riitä. " Evan sanoi hieman vitseliästi naiselle.
Mies nosti kädensä pois, kun hän oli lausunnut parannus loitsun. Katse katsoi lempeästi Jillietä siihen asti, kunnes meni makuulteen sängyn päälle.

Jillie virnisti hiukan.
"Minä en verta enään tarvitse. Mieleni oli vain niin epätasapainoinen." Jillie totesi ja käpertyi hämmentävän pieneksi huoneen nurkkaan.
"Ceddie on muuten majatalon oven vieressä." Jillie totesi avaten hetkeksi silmänsä. Nainen kuitenkin sulki ne pian.

Ceddie torkkui majatalon oven pielessä Astrum vierellään ja Keishi vahtimassa muuten lähistöllä.

Vanha mies iloisesti makoilli sängyssä. Hän ei noteerannut Jillien ensimmäiseeseen lauseeseen. Toiseen lauseeseen hän noteeraantui.
" Nähtävästi Ceddie pelkää nukkua Sunan kanssa. " Evan sanoi.

Kopina kuului alempaa kerrokseen, koska Suna kaatui lattialle.
" Auh! " Suna sanoi. Hän oli todella yllättynyt kaatumisestaan. Hän päätti mennä sängylle nukkumaan. Ennen sitä Suna ajatteli laittaa majatalon yö pukua. Yöpuku oli pellava pitkä leningin näköinen.

Jillie kuunteli Evanin sanat ja naurahti.
"Niin.. Tai sitten hän tuntee syylisyyttä jostain." Jillie lausui nukahtaen.

Ceddie tunsi pienet kylmät väreet kehossaan, vaikka mies oli tottunut nukkumaan ulkona.

" Että veikkaan syylisyyttä. Mitähän syylisyyttä sitten. Pystyn vain arvailemaan mitä onkaan teidän kolmella on ollut yhteistä. " Evan sanoi Jillielle.
HÄnen katseensa olivat kääntyneet naiseen, joka oli lattialla.
Suna nukkui todella hyvin, koska oli unien vallassa.

Jillie avasi silmänsä ja tuhahti.
"Hän vahtii.. minä olen edelleen uhattu." Jillie totesi rauhallisena.

Ceddie pysyi valppaana jostain syystä.
"Hmm.." Ceddie säpsähti kolahdusta ja nousi ylös.

" En oikein tajua tietä. Asiat annetaan anteeksi todella nopeasti. Sinullahan jo kaksi vartiaaplus hänen kaksi eläintänsä. " Evan sanoi.
Suna nukkui todella hyvin unen vallassaan. Peitto oli tiukasti naisessa kiinni.

Jillie naurahti.
"En ole antanut Ceddielle mitään anteeksi." Jillie totesi kylmällä äänellä ja nousi istumaan.
"Kuljen yleensä mieluummin yksin, mutta tämä on poikkeus kun olen heikoilla." Jillie totesi rauhallisella äänellä.

Ceddie kuunteli ääniä tarkasti ja piti kättään tikarillaan.
"mrh.."

Mies myös naurahti Jillien perään.
" Kun olet heikoillaan sinä käytät muita hyväksi. Niinkuin minua parhaillaan. " Evan sanoi.
Vanha mies makoili hyväsä olossaan sängyssä.
Suna kieriskeli sängyssään ja yöpukunsa alkoi hiehan ärsyttää, kun sotkuuntoi hänen jalkoihinsa.

Jillie katsoi Evaniin ja tuhahti.
"Jos tämä on hyväksi käyttöä niin..." Jillie jätti lauseensa kesken ja katsoi ikkunaan kuin vaistoten jotain. Hänen silmänsä kaventuivat viiruiksi ja hänestä huokui voimakas pimeydenaura.
"En kiellä sinua lähtemästä... Saat mennä vapaasti jos haluat." Jillie sanoi hiljaa pitäen katseensa ikkunassa.

Ceddie seisoi aloillaan ja katsoi pimeyteen. Hän aisit jotain, mutta hän säpsähti toista aistimustaan.
"Hmnm?" Ceddie katsoi Jillien huonetta kohti.

Evan huomasi naisen pujeen jääneen lyhyeksi. Hän vaistoi myös jonkun tulevan lähelleen, muttei ottanut kiinostusta siitä asiasta.
" Tai sinä häädät minut vihallasi. " Evan jatkoi lausettaan.
Suna ei vaistonnut yhtään mitään, mutta tunsi kaduilla olevien hevosten villiintyneen.