Mikä tuo sinut tänne?

Jillien vaaralliset vaistot olivat heränneet hiukan ja pimeydenaura oli hyvin vahva.
"En ole vihainen... Enkä halua häätää sinua." Jillie sanoi hiljaa ja nousi ylös astellen ikkunaan.
"Korppeja." Jillie lausui katsoen heidän majatalon lähellä kierteleviä useita korppeja.
"Ei hyvä." Jillie sanoi.

Ceddie tarkkaili korppeja varuillaan ja rauhoitteli levottomia hevosiaan jotka luimistelivat korviaan.
"Soh.. Ei hätää." Ceddie sanoi hevosille. Keishi kavahti takasilleen ja oli kaataa Ceddien.
"Nh..." Ceddie tömähti majatalon seinään.
"Jokin on vialla." Ceddie totesi itsekseen ja laski kätensä tikarien kahvoille.

Evan katsoi Jillietä, koska hänen puhuminen ja läsnä alkoivat häntä häiritsemään. Hän ei voinnut ymmärtää mikä oli niin pelottavaa naisen ja miehen mielestä.
" Tästä päivästä ei tule rauhallisempaa mitä olen ajatellut. " Evan sanoi.
Suna heräsi levottumeen mikä hevoset antoivat hänelle unen sisäänsä. Ikkunasta hän katsoi, mutta hän ei nähnyt mitään. Hän laittoi ylleensä viltin ja avasi oven hiljaa. Varovasti hän asteli majoutuksen talliin.

Jillie rauhoittui täysin yllättäen, mutta tarkkaili korppeja. Pimeyden aura katosi Jillien ympäriltä ja nainen rojahti polvilleen.
"Ngh." Jillie piti päätään jonkun yrittäessä hallita häntä.

Ceddie katsoi säikkyä Keishiä ja yritti saada sen kuuntleemaan, mutta ori ei halunnut kuunnella. Astrum kuunteli Ceddietä paremmin.
"Mielenkiintoista." Ceddie totesi itsekseen ja katsoi ympärilleen.

Evan huomasi, että hän oli saanut jotenkin naisen rauhalliseksi, mutta hän meinasi kysyä, joka saattaisi häntä kovasti alkaa harmittaa.
" Uskotko, että ne olisivat ne henkulöt, jos ovet niin miksi he olisivat myös ceddien kimpussa? " Evan puhui.
Mies ei jaksanut sängyssä nousta katsomaan kikkunasta ulos.

Suna sen sijaan asteli talliin. Tallin ulko puolella ei ollut ketään. Se sai Sunan hieman pelolle. Se avasi tallin oven ja huuteli oliko kukaan sisällä. Sisällä sen sijaan oli jotain mikä sai naisen kirkumaan pelostaan. Suna kuitenkin lopetti kirkunsa kun hän sai nopeasti hillitysti. Haju oli valtava. Osaltaan haju sai naisen oksentaman ja myös tallin tapahtuma sai hänet huonovointiselta. Viltin hän laittoi osittain kasvojen päälle.

Jillie sai hallinnan tunteen pois ja tuhahti.
"He ovat vain Ceddien perässä..." Jillie sanoi hiljaa ja katsoi ulos, jossa Keishi riehui edelleen. Jillie tiesi että osittain hänkin oli kohteena, mutta ei piitannut siitä.
"Ceddien ratsu riehuu." Jillie sanoi ja istuutui takaisin nurkkaansa vaipuen horrokseen.

Ceddie koetti saada Keishin kuuntelemaan, mutta hevonen tuntui kääntyvän häntä vastaan, jonka takia Astrum suojeli hiukan Ceddietä.
"Joku hallitsee Keishiä." Ceddie totesi itsekseen ja seisahtui täysin aloilleen. Samassa Keishi kavahti jälleen takasille ja sen etukavio raapaisi Ceddietä olkapäähän saaden miehen kaatumaan.

Suna katsoi eteensä ja edessä näkyi kuollut ihminen, joka roikkui narussa. astuesseassaan sisempää alliin näkyi kuolleita hevosia. Hän avasi oven, josta tuli jonkun verran eläviä hevosia, mutta ne näytti todella riivatuilta. Itse hän hyppäsi heinä kasaan, kun riivatuille hevoset olisivat tulleet päälle. Raipan hän otti varmuuuden vuoksi ja meni katsomaan kadun nurkkaaan.

" Ei ne ovat Ceddie perässä sitten ne voivat olla myös Sunan perässäkin tai hyötyisi hänessä Ceddie vastaan. Ainakin uskoisin niin. " Evan sanoi.

Jillie oli kevyessä horroksessa ja samalla esti mieleensä tunkeutumisen.
"Voipi olla, sillä Ceddie rakastaa Sunaa, mutta ei näytä sitä." Jillie totesi avaten silmänsä.

Ceddie yritti nousta ylös, mutta Keishin kavion isku oli saanut miehen tokkuraiseksi, sillä hänen haltian kehonsa ei kestänyt kaikkea.
"Tämä on mahdotonta." Ceddie mutisi ja katsoi taivaalla kierteleviä korppeja.
"Ja en pidä tästä." Ceddie totesi varoen Keishiä hiukan, mutta Astrum suojasi häntä nyt enemmän, sillä sitä ei voinut riivata kukaan jostain syystä.

" Ihan varmasti asia on niin. " Evan sanoi Jillielle rauhallisena ääneen.
Hän hieman alkoi väsyttää ja olihan aika myöhäkin.

Ruskea hiukset olivat vapaana ja sekaiset naisen kasvojen vieressä. Hän huomasi Ceddie seinän vieressä ja muuta henkilöt ovat menneet hieman kauemmaksi heistä. Kun hän oli nähnyt miehen seinän viressä Suna huokaisi syvään ja vahingossa löi itsensä tiili seinään. Hän oli vielä väsynnyt ja oli myös aika myöhääkin.

Ceddie katsoi Astrumia, joka suojasi Keishin potkuilta ja hyökkäyksiltä, mutta Astrum joutui hyvin koville Keishin takia, sillä suurikokoinen ori ei säälinyt Asrumia.
"Tämän pitää loppua." Ceddie sanoi itselleen ja nousi ylös. Hänen silmistään lähti näkö heti kun hän pääsi ylös, mutta mies ei hätkähtänyt sitä. Astrum vilkaisi Ceddieen ja joutui väistymään Keishin tieltä aivan yllättäen, mutta Ceddie oli osannut odottaaa sitä jonka takia hän antoi Keishin juosta kohti, mutta ei antanut sen kaataa maahan enään.
"Keishi.. Riittää jo.." Ceddie sanoi hevosen tönäistessä Ceddien kovalla voimalla seinää vasten niin että olisi voinut luulla että Ceddieltä menisi taju.

Jillie kuunteli hiljaa huoneesta kuuluvia ääniä ja nukahti.

Evan ei saanut helposti unta, kun Ceddie ääni kuului heidän huoneeseen. Hän oli saanut unen kiinni helpommin, jos mies ei olisi alkanut huuttaa.
Suna sen sijaan meinasi mennä Ceddie viereen ja raipalla olisi hutaissut Keshin. Askeleet jäivät kulman toiselle puolelle missä hän näkyi selvemmin olostaan. Hän seurasi tilannetta hieman syrjässä, mutta katsotellessaan hän huomasi, että hän haisi aivan kuolleista hevosista.

Ceddie tunsi jalkojensa pettävän, mutta hän pakottautui pysymään pystyssä ja samassa Ceddien kädestä lähtevä valkoinen väläys säikäytti Keishin kauemmaksi ja palautti tuon osittain ennalleen.
"ngh..." Ceddie puolestaan rojahti maajan voimattomana, jolloin kolme varjoa tiputtautui hänen eteensä.
"huh?" Ceddie katsoi varjoja ja niiden lähelle laskeutuvia korppeja.

Jillie sävähti hereille ja tunsi kylmät väreet.
"v..varjoja?" Jillie lausui kysyvästi ja asteli ikkunaan. Hän ei kuitenkaan pysynyt kauan ikkunan ääressä vaan peruutti useita askelia ennen kuin kaatui pehmusteelleen lyöden melkein päänsä. Jillien heikkous oli varjojen käyttämä magia ja varjoterät ja nyt ulkona oli ainakin kolme varjoa, eillei enemmänkin.

Evan oli nukahtanut hyville maille.
Suna sen sijaan oli valmiina menossa auttamaan Ceddie. Uudemman kerran hän pysäytti itsensä tiiliseinän kulmaan katsomaan mitä oikein tapahtui. Hän tunsi ihonsa menneen kananlihalle, kun tunsi jostain syystä surullisuutta ja pelottavaa olisi tapahtumassa. Itse oli vai yöpuku päällä ja kolmion näköinen viltti hartioillaan.

Jillie vaipui hiukan epävakaaseen tilaan, mutta se tila ei kestänyt kauan hänen kiskoessaan mielensä ylös tuosta tilasta.
"Hitto.." Jillie totesi itsekseen ja pysyi pehmusteellaan.

Ceddie alkoi tuntemaan olonsa epämukavaksi varjojen takia, mutta hallitsi itsensä toistaiseksi. Hän oli hiukan sekaisin Keishin hyökkäysten takia, eikä päässyt ylös.
"Mitä haluatte?" Ceddie kysyi vaarallisella äänellä varjoilta, jotka vain naureskelivat hänelle.

Evan nukkui todella hyvin ja oli aivan omissa mailmoissaan.
Suan sen sijaan tunsi itsensä paremmin mennä takaisin huoneeseen, ettei häntä syytetä mitä tallissa oikein onkaan tapahtunut. Itse Suna ei tiennyt yhtään asiasta ja huonoin puoli olise, että aliibia ei ollut milloin ilta myöhään ajan jaksossa, jos se oli tehty. Hiljalleen hän perääntyi kujalle mistä hän oli tullut. Varsinkaan hän ei halunnut törmätä niin naureskeleviin ääneihin.

Jillie käpertyi takaisin kerälle pehmusteelle hänen vaaran tunteen poistuessa ja nukhahti sikeään uneen.

Ceddie katsoi varjoja ja tunsi samassa iskun kyljessään.
"Nh.." Ceddie nousi samassa ylös ja loikkasi ketterästi yhdelle parvekkeelle ja siitä toiselle ja lopulta katolle.
"mrh..." Ceddie katsoi varjoja.

Varovasti Suna asteli huoneeseen pää aulan taka ovesta sisään. Sieltä hän asteli hiljaa rappusia ylös. Yksi nuori pari katsoivat ihmeissään mitä Suna oikein teki. Sielätä hän asteli huoneeseen ja miettimään. Huonopuoli olise, että hän huomasi huoneensa kiinni ja avaimet olivat sisäpuolella. Ylläänsä hänellä oli yöhame ja villatakki, joka piti lämpinä. Kädessään hänellä oli sen lisäksi raippa mikä ei auttanut paljoakaan tilannetta.

Ceddie seisoi katolla ja hänen silmänsä kiiluivat oudosti. Kukaan ei pystynyt lähestymään nuorukaista, eikä koskemaan tuohon.
"Mrrh.."

Suna tunsi itsensä hieman tukalaksi, kun ei päässyt omaan huoneeseensa. Hän tiesi todella hyvin, että viereisessä huoneessa Jillie ja Evan nukkuivat. Hän ei halunnut häiritä laisinkaan. Hetkisen aikaan hän mietti mitä kannattaisi tehdä. Ullakko tuli hänelle mieleen ensiksi. Niin hän meni ullakkoon. Hän ei voinnut uskoa, että ovi oli jätetty auki. Suna meni sisään varovasti, että kukaan ei kuulisi hänen kompuruksiin. Hän kompuroi parisen kertaa, että löi vahingossa jalkansa kovaan metalliin. Naisen suusta tuli pieni kiro sana.

Ceddie otti hiljaa yhden lumotun tikarinsa esiin ja hyökkäsi silminnäkemättömän nopeasti varjoja kohti, sillä hän oli saanut koota voimiaan. Hän näytti nyt enemmän haltialta kuin ihmiseltä, sillä hänen hiuksensa olivat muuttuneet pähkinän ruskeiksi.

Kirottuaansa itsekseen hän katseli paikkoja. Ullakossa oli paljon erilaisia tavaraoita mitä hän ei ole eläissään nähnyt. Tutkittaessaan ullakkoa Suna ei huomannut laisinkaan viranomaisten tulemista hotellin. Tallin hoitajista osa huomasi, hevoset ja talli mestari olivat murhattu. Palvelijat alkoivat hakata vieraiden ovia. Evan ei oikein herännyt ovian koputukseen.

Jillie sävähti hereille ovien hakkaamiseen ja nousi istumaan aivan hiljaa.

Ceddie kuuli metelin ja palasi ennalleen menettäen tajunsa ja samassa varjot olivat hyökänneet Ceddietä kohti, mutta poliisien saapuminen häivytti ne piiloihinsa.

Evan nukui todella hyvin ja jatkoi uniaan hyvillä mielellään. Peittokin oli käärinnyt hänen ympärilleen.
Suna sen sijaan katsoi ympärilleen ja käpertyi nurkkaan. Äänen vaikutuksesta hän alkoi pelätä hieman. Pelko oli alkanut ottaa hyvän otteen Sunasta.

Jillie tapitti ovea ja hänen vaarallisen puolen vaistot olivat heränneet hiukan.
"Grrr..." Jillien silmät kiiluivat vaarallisesti.

Ceddie tuli yllättävän nopeasti tajuihinsa, mutta oli erittäin heikko jostain syystä.
"Mh.." Ceddie nousi horjahtaen ylös.

Missä Evan ja Jillie asustelivat hakattiin kunnolla oveen. Vaikka ovea oli hakattu pari minuutin välein niin Evan nukkui todella pitkään aikaan.
Pelko oli valtanut naisen kasvot, kun ne näkyivät aivan pelokkailta. Hän päätteli pysyä ullakolla huomiseen asti. Olihan nyt myöhä. Osittain hän ihmetteli, miksi näin myöhään kuului hakkaamista ala kerrasta.

Jillie rauhoittui hiljalleen tiettyjen aikavälien oven hakkaukseen, eikä piitannut, mutta tarkkaili ovea.
"Hmm.." Jillie tuhahti ja loi seuraavalle oven hakkaajalle ikävän yllätyksen, sillä heikko sähkö energia oli nyt luotu oven ympärille, joka kertoi yleensä maagien asuvan siinä huoneessa.
"hih.."

Ceddie siirtyi nopeasti sisälle ja livahti helposti ullakolle aistien Sunan. Ceddie oli verinen, mutta muuten vielä liikkumis kunnossa.
"Suna?" Ceddie lausui hiukan kysyvällä äänellä.